Kevään merkkejä, viimeinkin!

Saappaan korkeus on 40 senttimetriä (tarkistin). Silti se metsässä edelleen hörppää roimasti lunta.

Joitain kevään merkkejä on kuitenkin havaittavissa.

Pimeää ei enää tule, ja se on ihanaa vaihtelua talven jälkeen. Laulujoutsenet ja västäräkit ovat saapuneet, ja lintulaudalla on meno hiljentynyt.

Jotain kasvejakin yrittää pukata paljaista paikoista, eli seinien vierustoilta. Minä en välitä mitä ne ovat, pääasia, että jotain jo kasvaa.

Joesta lähtivät jäät noin viikossa. Joka päivä tapahtui jotakin. Ensin koko jääkansi romahti veteen, sitten alkoi tulla täysin sulia paikkoja sinne tänne, kunnes koko joki aukesi. Nyt se solisee ihanasti, ja kirkkaina päivinä auringonsäteet paljastavat joen hiekkapohjan punertavan suoveden lävitse.

Poroja ei juuri ole näkynyt koko talvessa, nyt niitä on kaikkialla, laiduntamassa sulilla tienpientareilla. Välillä meinaa tulla konkeloita, kun tokka on tiellä ja autoja tulee molemmista suunnista.

Löysin lähes päivälleen vuoden vanhan retkikertomuksen Kittilän Moskuvaaralta. Silloin oli koivut jo silmuillaan eikä lunta nimeksikään, vaikka paikka on paljon Vaalajärveä pohjoisemmassa.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: