Kumputunturi verhoutui pilveen ja lumisateeseen juuri kun olimme aikoneet käydä ensimmäisen kerran sitä tervehtimässä.
Tiesimme, että tunturi on aivan vieressämme, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään. Sen sijaan näimme Jeesiöjärven kylän taloja, joista moni oli päässyt jo unholan perukoille, maalit pudonneet ja rapistuneet ja talot hylätty aikoja sitten.
Vaikka Kumputunturi ei tänään näyttäytynyt, eikä minulla ole siitä tunturijätistä vielä yhden ainoata kuvaa edes koskaan aiemmin kuvattuna, niin jotain muuta me tänään silti näimme.
Auringon.
Totesimme kuin yhteen ääneen, että saisi se kevät jo tulla.
Ei niin, että lumen tarvitsisi lähteä. Mutta että alkaisi olla taas valoisaa. Että tulisi oikea päivä, ja että ikuiselta tuntuva pilvinen taivas puolen vuoden jälkeen jo kirkastuisi.
Saari avaruudessa 