Ulkona on pimeää ja hiutaleet leijailevat hiljalleen maahan. Niillä on pehmeä lasku: viime yönä maan peitteli paksu kerros uutta, pehmeää puuterilunta.
On täysin hiljaista, niin ulkona kuin sisällä talossakin.
Järjestelen verkkaisesti tavaroita sen minkä niistämiseltä ja aivastamiselta pystyn. Kaappi kaapin ja laatikko laatikon jälkeen käyn jokaisen esineen läpi ja mietin, säästääkö vai heittääkö pois. Meillä ei onneksi ole paljon tavaraa, mutta muuton yhteydessä on mukava varmistaa, ettei uuteen kotiin siirry yksikään turha esine.
Yhdestä laatikosta löytyi vanha taskukamerani, ja siinä oli muistikortti. Kameraa olin syksyn mittaan hieman etsiskellytkin, mutta autuaasti olin unohtanut, että siinä olisi muistikortti paikoillaan ja valokuvia.
Yhtäkkiä tämän pimeän talvipäivän valtasi lämmin ja kesäinen muisto kanoottiretkestä Essin kanssa.
Heti kuvat nähtyäni saatoin mielessäni kuulla silkkistä vettä halkovien airojen äänen ja nähdä kumpuilevat pyörteet veden pinnalla, kun airo puskee tyyntä vettä liikkeelle.
Oli täydellinen kesäilta, ja Ounasjoki oli täysin pläkä. Suuri, sileä joki suorastaan kutsui halkomaan vettään kanootilla, tekemään airoilla virtaansa pyörteitä, kulkemaan pintaansa myöden, nauttimaan kesästä.
Kaikki oli hiljaista. Aurinko oli hiljainen, pilvet olivat hiljaa. Ilma oli hiljaa, vesi oli hiljaa. Metsä ja sen takana avartunut, lähes loputon suo olivat hiljaa. Jopa linnut olivat hiljaa.
Oli niin hiljaista, että välillä kuuntelimme maan, veden ja taivaan suurta hiljaisuutta täysin aloillamme, ilman airojen luomaa, sinänsä ihanaa veden loisketta.
Soudimme Hiekkasaarelle saakka, mutta se olikin veden alla lähes kokonaan. Alavirtaan palatessamme annoimme monta kertaa Ounasjoen kuljettaa meitä oman mielensä mukaan. Joki päätti tuoda meitä kotia kohti hitaasti ja sivuttain.
Kesäyön aurinko oli kirkas ja kaunis. Kuvien tiedoista paljastuu, että ne on otettu yhdentoista jälkeen illalla.
Ihana muisto. Mihinköhän sitä ensi kesänä päädytään? Kanootti nukkuu nyt talviunta yhdessä joen ja järvien kanssa, mutta ensi kesänä nousee yöttömän yön aurinko jälleen taivaalle, ja uudet kotikulmat Sodankylässä kutsuvat retkille.
Kävimme Essin kanssa juhannuksena hienoilla retkillä kauempanakin, kuten Enontekiön Hietatievoilla ja Muonion Harjujärvillä. Tarinat löytyvät Retkipaikasta.
Saari avaruudessa 