Hetken aikaa pyörin keskellä tietä, mutta sitten päätin kääntyä iltalenkiltäni ympäri.
Päästin Moskun vapaaksi juoksemaan joenrantaan ja hain kameran.
Revin puupenkin irti hangesta ja nakkasin sen rantatörmän lumeen. Se sai toimia jalustana.
Mosku kohnasi rantaa ja kävi välillä tarkistamassa, että minulla on kaikki hyvin.
Olen rakastanut revontulia siitä saakka kun tulin pohjolaan. Ne tuntuvat ystäviltä. Aivan kuin ne olisivat viesti tai muistutus jostain kaukaa?
Vanhempani kävivät täällä joulukuun alkupuolella ja heidänkin kanssaan saimme nähdä revontulia ❤
Saari avaruudessa 