Tämä joki on opettanut minulle, miten väkevää ja suurta on sen hiljainen voima.
Ounasjoen värit, rauha, rakkaus ja äänetön viisaus ovat kasvattaneet minua, kun olen saanut asua sen rannalla. Suuren joen ikuisesti virtaava vesi on tuonut minulle voimaa ja rauhaa tullessaan.
Joki on opettanut minua nauttimaan yksinkertaisista asioista: kynttiläkuusien silueteista, kuun liikkeistä, veden heijastuksista, taivaan valoista, hiljaisuudesta.
Joen vetäytyessä syksyisin hiljalleen jäähän, olen tuntenut haikeutta. Olen kaivannut joen voimakasta, hiljaista virtaa, rauhaa, jota jään päällä ei voi koskaan kokea.
Olen viettänyt aikaa joen rannalla ihaillen kuuta, aurinkoa, revontulia ja purppuraisia taivaita.
Tiedän miltä kuulostaa, kun suuri joki murtaa jäät irti ja alkaa jälleen talven jälkeen hengittää. Hetken aikaa se uhoaa ja nostaa pintansa aina vain ylemmäs, ylemmäs.
Samalla värit ja tunnelma muuttuvat täysin. Hiljaisesta tulee eloisaa, pysähtynyt alkaa virrata. Taivas peilaa koko skaalassaan joen peilipintaan, ja lyhyen kesän ajan näyttää kuin taivaita olisi kaksi.
Olen onnellinen siitä, että olen saanut seurata tätä maisemaa ja antaa sen jättää jälkensä minuun. Se on sisuunnuttanut minut myös pitämään kiinni unelmista: minä en enää kutsu kodikseni paikkaa, jossa en pääse muutamalla askeleella omaan rauhaan joen rantaan. Missään ei ole niin hyvä ja helppo ajatella ja olla hiljaa, kuin joen äärellä.
Lukemattomat kerrat olen tällä rannalla uppoutunut ajatuksiini, onkinut pulleita kaloja ja vain tuijottanut ohi virtaavaa vettä.
Olen kävellyt veteen ja upottanut pääni pinnan alle, paeten Lapin kesän kuumaa aurinkoa viileään, tummaan veteen.
Rannalla olen nähnyt kulleroiden kasvavan, kukkivan ja kuihtuvan. Olen kuullut talventörröttäjissä ruokailevat punatulkut ja rantaviivan heinikon suhinan, kun siellä on kulkenut kissa.
Olen jutellut hiljaa rantavedessä uineille hauenpoikasille ja tuntenut, kun ahvenet ovat kutitelleet jalkojani ja sormiani istuskellessani vedessä.
Nyt näyttää siltä, että uusi ovi on avautumassa, ja pian on aika jättää hyvästit tälle mahtavalle joelle. Joen suuresta, ehtymättömästä virrasta olen ammentanut paljon.
En unohda tätä rantaa koskaan. Mutta pian taitaa olla aika siirtyä uuden joen rannalle. Pienemmän, mutta intiimimmän, suojaisamman, oman.
Saari avaruudessa 