Saari avaruudessa

Nyt vasta tajusin olevani downshiftaaja. Mikähän sana sille olisi suomeksi? Että otan elämässä rennosti.

Mutta en ole sellainen kuin siinä ohjelmassa, jossa Helsingistä kauas korpeen eli Vantaalle muuttaneet, stressaantuneet ja itseensä tyytymättömät ihmiset huutavat toisilleen naama punaisena koko ajan milloin mistäkin asiasta. Toki hehän eivät muuttaneet elämäänsä vapaaehtoisesti vaan pakon edessä.

Voin kertoa, miten minä downshiftaan.

Minulla on aniharvoin suunnitelmia. Jos töitä ei lasketa, minulla on jokin erityinen suunnitelma noin kerran viikossa. Yleensä se on kauppareissu, mutta voi se olla myös luontoretki tai jonkin ihmisen tapaaminen vaikka kahvilla. Muutoin olen suunnitelmista yleensä vapaa, ja voin elää ja mennä fiiliksen mukaan. Ehtii vaikka kuvata lumihankea, jos sellainen sattuu yhtäkkiä huvittamaan.

Minulla on noin 6 älä osta mitään -päivää viikossa. Ja silloin kun ostan, ostan yleensä ruokaa ja taloustavaroita. Juttuja, joita tarvitsen. Ostan alennuksessa olevia ruokia, joista saa tehtyä hyvää sapuskaa edullisesti. Vaatteita tai muuta vähemmän tärkeää ostan ehkä pari kertaa vuodessa. Netistä en osta mitään mitä saan Kittilästä. Ja harvoinpa sitä muuta tarvitseekaan.

Asun syrjäseudulla. Houkutuksia, kuten kauppoja tai tapahtumia, ei oikeastaan ole. Se helpottaa paitsi kukkaroa, myös mieltä, kun ihmismaailman luomien ärsykkeiden määrä on pieni, eikä koko ajan tarvitse olla menossa jonnekin.

Omakotitalon vuokra ei ole kallis. Talot ovat täällä aika halpoja ostaakin. Normaalistakin palkasta pystyy elämään ilman stressiä, vaikka meidänkin taloudessa on sentään kaksi autoa, yhdestä kahteen moottorikelkkaa ja lattialämmitys nielemässä rahaa.

Iloitsen pienistä arjen jutuista. Aamutee on pyhä hetki. Kuuma suihku on päivittäistä hemmottelua. Hiljaisuuden kuunteleminen metsässä. Lemmikkien seura. Yhteinen illallinen puolison kanssa, tai yhteinen ravintolareissu silloin tällöin. Yhteinen aika ylipäätään. Rauhalliset illat, laiskat viikonloput. Vapaus tehdä juttuja spontaanisti ja päättää pienelläkin varoitusajalla lähteä jonnekin kauaskin, vaikka hampurilaiselle tai Karigasniemeen.

Elän niin kuin tuntuu hyvältä elää. Elän elämääni yhdessä puolisoni kanssa niin kuin meitä itseämme huvittaa, ajattelematta, mitä muut ajattelevat että meidän pitäisi tehdä. Emme esimerkiksi järjestäneet hääjuhlia, koska emme halunneet. Emme aio siivota jouluksi, koska ilmankin pärjää. Emme edes vietä joulua. Emme aio hankkia lasta, koska emme halua. Meillä ei ole kalliita edustusautoja. Emme ole ostamassa kallista edustustaloa. Niin meillä säästyy rahaa asioihin, joista oikeasti pidämme.

Täällä maalla saa ihanasti elää kuin poro kairassa. Omaa rauhaa ja hiljaisuutta saa niin paljon kuin haluaa. Tällä tavalla kun saan elää, ei ole tarvetta olla niin kiukkuinen, vihainen ja turhautunut, kuin ne ihmiset siinä ohjelmassa.