Meidän kylänraitilla ei edes näin mustana perjantaina ollut tavara-ahneuden sokaisemista kuluttajista tietoakaan.
Vain poronpapanoita oli pitkin tietä. Parempi niin.
Me haettiin Moskun kanssa tänään posti.
Yhtään autoa ei nähty.
Yhtään poroa ei nähty.
Yhtään ihmistä ei nähty.
Postia ei ollut.
Mosku löysi jäätyneen poronpaskan ja ehti syödä sen ennen kuin ehdin turhaan esittää paheksuvaa.
Reissu oli siis menestys.
Huomenna tulee viikko siitä kun olen käynyt ihmisten ilmoilla. Turistit ovat jo tulleet, ja minä inhoan jälleen kaupassa käyntiä.
Postireissulla Mosku piehtaroi lumessa ja röhisi. Se on onnellisempi kuin monet ihmisistä, vaikka ei omista mitään. Jäätynyt paskakikkare voi kruunata sen päivän.
Koira keskittyy olennaiseen. Hetkeen. Elämiseen. Minä ihailen sitä koiraa.
Koitan ottaa siitä mallia.
Saari avaruudessa 