Ivalo Watercross 2016

Oltiin lauantaina Ivalon crossikisoja katsomassa, kuten viime kesänäkin. Tällä kertaa sää oli aika paljon parempi, aurinkoa ja pilvenhattaraa, kun viime kesänä satoi vettä.

Olimme aikoneet ostaa lipun kisakatsomon alueelle rannalle sen sijaan että katselisimme kisoja ylhäältä sillalta. Perille päästyämme huomasimme, että muuta vaihtoehtoa ei enää ollutkaan, koska sillalta oli koko matkan pituudelta peitetty näkymä kisa-alueelle.

Meillä oli Mosku mukana opettelemassa ihmisten ilmoilla olemista. Hän meinasi tulla ihmisvilinässä levottomaksi, mutta onneksi löysimme sillanpielestä rauhallisen sopen, jossa ei ollut muita, mutta josta sai seurattua kisoja hyvin. Aki Pesosen ajaessa ohi Mosku intoutui jostain syystä ulvomaan hänelle pitkän kannustushuudon.

Päivän aikana tavattiin myös muita koiria, ja jokaisesta kohtaamisesta selvittiin kunnialla. Yhden pohjanpystykorvan pennun kanssa meni jopa leikiksi niin, että Moskun valjaat räsähtivät rikki. Mies lähti kesken kisojen hakemaan kaupasta uusia, kun minä istuin koiran kanssa rannalla ja rukoilin, että se ei saisi sillä aikaa mitään hepulia ja katoaisi ihmisvilinään. Eikä saanutkaan.

Kisoissa näytti olevan mukavasti porukkaa. Lapissa tuntuu, että kaikki ihmiset mummosta vaariin ja vaarista vauvaan ovat perillä vesicrosseista. Jokainen tuntee jonkun, jonka poika, serkku, naapuri tai työkaveri kisoissa ajaa, ja jokainen tietää, minä viikonloppuna kisat ovat missäkin.

Ivalossa on crosseille hienot puitteet joki- ja vaaramaisemineen sekä hiekkarantoineen. 

Saatuamme kisoista tarpeeksemme poikkesimme vielä ystävän luona vähän matkan päässä Ivalon keskustasta. Kylläpä oli mukava jutella taas pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia kesäisellä saunan terassilla kaikessa rauhassa, heinäkuun lämmössä, juuri sopivan viileässä tuulenvireessä. Mosku oli pihalla vapaana ja tutki paikkoja mihinkään karkaamatta.

Tuli siinä ystävän kanssa puhetta, että pääsisimme mieheni kanssa heidän hirviporukkansa touhuja seuraamaan syksyllä. Ties vaikka itsekin innostuisimme jossain vaiheessa metsästämään! Meitä kun himottaisi saada hirvenlihaa pakkaseen, alkaa tuo sikanauta pikkuhiljaa kyllästyttää.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: