Istuskelin illalla joessa, kuten nykyään usein teen. Istuin kaulaa myöten vedessä, hiekkapohjalla, ja seurailin kesäillan rauhaa Ounasjoella.
Kalasääski pudottatui veteen vastarannan kaislikossa. Sinne minunkin on pitänyt kalaan mennä, sieltä saa kuulemma hyvin saalista.
Sääksi jäi tällä kertaa ilman kalaa. Se jäi kiertelemään taivaalle ja koitti tähystää vielä uutta mahdollisuutta, mutta hävisi sitten kaarrellen näkyvistä.
Illalla uintireissun jälkeen minulla oli parempi kalaonni kuin sääksellä. Nostin ongella joesta vartissa kolme mukavan kokoista kalaa, noin 25-senttisiä. En tiedä mitä ne olivat, mutta hyvältä maistuivat. Leivitin ne korppujauhoissa ja paistoin pannulla. En ehtinyt ottaa niistä edes kuvia, kun ne olivat niin nopeasti paistinpannulla.
En ollut koskaan ennen perannut kalaa, joten katsoin pikaisesti netistä mitä piti tehdä. Ja hyvinhän se meni. Herkuttelimme kalat yhdessä Moskun kanssa miehen ollessa yövuorossa. Mosku oli ollut kanssani ongella ja seurannut tarkkaan kohon jokaista liikettä.
Aamulla istuin joessa taas. Yhtäkkiä tunsin, että joku nyppii sormiani. Katsahdin veteen ja näin kaksi ahventa. Molemmat olivat erittäin tarkkoina, silmät suurina ja evät pystyssä. Siinä ne pyörivät ympärilläni, uivat säärieni välistä edestakaisin.
Niitä oli hauska katsella. Mietin, vieläköhän meidän GoPro toimii ja palasin iltapäivällä kuvaamaan kaloja. GoProlla touhusta ei tullut mitään, kaikki kuvat olivat sumuisia.
Kuvausreissulla esiin ilmestyi ahventen lisäksi kaksi hauenpoikaa. Hain tavallisen kameran ja napsin pari kuvaa. Olisipa kunnon kamera veden alla kuvaamiseen! Hauet olivat aivan ylisöpöjä.
Rannassa on aina iso parvi kalanpoikasia. Akvaarioihmisen silmiin ne muistuttavat leväbarbeja, mutta kyljen musta juova ei ole yhtenäinen, vaan muodostuu mustista pisteistä.
Mosku harjoittelee pihalla olemista ja hyvin menee. Joko pitää seuraa tai istuskelee vahdissa, ei ole toistaiseksi karannut mihinkään.
Saari avaruudessa 