Saari avaruudessa

Viime maanantaina meille muutti puolivuotias porokoira Mosku. Porokoira olkoon pyöristetty määritelmä, sillä ihan puhdas rotukoira Mosku ei luullakseni ole. Mistä lie loppu peräisin, en uskalla arvailla. Mosku oli pelastettu pois huonoista oloista ja nyt hän on sitten meillä.

Mosku on sellainen tavallinen pystykoira.

Viikko on mennyt totutellessa. Mosku on totutellut meihin ja uuteen kotiinsa, ja me häneen. Yhteinen sävel on hyvinkin alkanut löytyä ja on käynyt ilmi, että kyseessä on kovin kiltti ja hyväntuulinen koira, joka on nopea oppimaan.

Tällä viikolla olemme kovasti jo harjoitelleet katsekontaktin ottamista lupaa pyydettäessä, eli esimerkiksi Moskulle tarjottuun ruokaan tai namiin hän ei saa koskea ennen kuin on istunut alas, katsonut minua silmiin ja saanut minulta luvan. En ole koskaan kouluttanut koiraa ja tuntuu että itsellä tässä enemmän oppimista on kuin koiralla.

Myös paikka-käsky on alkanut mennä hyvin perille ainakin näin sisätiloissa, seuraavassa vaiheessa pitää sitten harjoitella jo ulkona. Luokse hän osasikin tulla jo valmiiksi, mutta sitäkin pitää vielä reenata, jotta se toimii varmasti myös tiukoissa paikoissa.

Mosku ei haukkua louskuta turhia, mutta uikuttaa tylsistyessään. Kylään tulleisiin vanhempiini se suhtautui heti iloisesti, eikä naapurin vanha isäntäkään haukkuja ole saanut.

Lehmille Mosku meinasi jotain sanoa, mutta niiden kirmatessa oikein porukalla häntä katsomaan koira hiljeni, eikä ole uskaltautunut haukkumaan lehmiä sen koommin.

Hiukan olemme harjoitelleet jo myös yksinoloa niin kotona kuin vanhempieni asuntoautossakin, eikä mikään tyyny tai mööpeli ole saanut kyytiä. Poistuessani ulko-ovesta kuulen hetken aikaa vikinää, mutta sitten koira rauhoituu.

Kissan kanssa elämään totuttelu jatkuu edelleen. Kissa ei suoraan sanottuna ole innostunut. Sisällä ollessaan kissa majailee saunassa, jonne koira ei omin päin pääse. Monta kertaa päivässä käymme Moskun kanssa kuitenkin saunassa juttelemassa kissalle. Palkitsen koiraa sen pysyessä rauhallisena ja ottaessa katsekontaktia minuun, vaikka kissakin on suoraan nenän edessä. Mutta millä saisin rohkaistua arkaa kissaa?

Pari kertaa on kissaan törmätty jo muuallakin talossa, eikä mitään maailmanluokan hepulia ole siitä enää saatu (toisin kuin vielä alkuviikosta). Mosku yrittää toki mennä haistelemaan ja se on kissalle vielä liikaa, joten silloin kissa luikahtaa saunan oven alta takaisin turvapaikkaansa. Tilanne tuntuu olevan kissalle paljon vaikeampi, Moskulle se ei niinkään olisi ongelma.

Käydessäni Moskun kanssa lenkillä huomasin pian sen yrittävän jahdata autoja, vaikka muuten kulkeekin hihnassa tosi nätisti. Niinpä otin sen mukaani kun kävin Levillä. Kuljimme Levin keskustassa pitkän lenkin, jonka aikana vastaan tuli paljon ihmisiä ja ohi ajoi paljon autoja, osa hyvin läheltäkin. Ihmisiin Mosku ei reagoinut ja autotkin lakkasivat nopeasti kiinnostamasta. Täytyy jatkossakin ottaa hänet säännöllisesti ihmisten ilmoille mukaan, jotta ei ihan pahasti pääse metsittymään.

Kerran meillä on lenkillä tullut toinen koira vastaan ja silloin Mosku alkoi rähjätä. Olin kuullut sen käyttäytyvän hyvin toisten koirien kanssa, mutta ero on, että se on ilmeisesti aina ennen ollut vapaana. Nyt se joutui kohtaamaan toisen koiran ollessaan hihnassa, eikä homma totisesti sujunut hyvin, vaikka toinenkin koira oli kiinni eikä edes pyrkinyt Moskun luokse.

Meillä kotinurkilla koiria tulee aniharvoin vastaan, tämä taisi olla toinen kerta vuoteen. Menin tilanteessa hämilleni ja toimin varmasti väärin koiran kanssa, koska koira huomasi pelästykseni ja sai siitä tietenkin ponnetta riehumiselleen. Tätä asiaa meidän pitää alkaa jotenkin työstää.

Voi olla että Mosku oli vain turhan stressaantunut vielä tuossa vaiheessa, jotenkin minulla on sellainen usko, että remmirähjäys oli hänellä nyt ennemmin poikkeus kuin tapa. Mutta eroon sellaisesta käytöksestä on joka tapauksessa pikimmiten päästävä.