Kävimme katselemassa kuinka kevät etenee Syväjärvellä. Järven pinnalla kellui vielä suuria höttöisiä jäälauttoja. Laituri keikkui kun sille asteli, mutta kantoi kyllä. Vesi oli kylmää ja kirkasta.
Metsästä kuului lorinaa. Puron ääni vetää minua aina puoleensa kuin valo koiperhosta, joten rynnistin metsään kuin hirvi nähdäkseni, millainen puro siellä olisi.
Se oli kaunis. Niin pieni puro kuin se olikin, oli sen keskelle muodostunut muutamia pieniä saaria, ehkä metrin kanttiinsa, mutta niillä saattoi kasvaa suuriakin puita.
Purossa oli myös pieniä vesiputouksia. Oksia oli kaatunut puron yli. Vähällä mielikuvituksella oli helppo maisemaa katsoessan kuvitella, että putoukset olivat valtavia ja niiden yli kaatuneet oksat suuria puunrunkoja.
Olisi pitänyt olla jalusta mukana, niin olisi voinut leikkiä pitkällä valotusajalla enemmänkin.
Puron vesi lorisi Syväjärveen.
Sauvun hienon kodan ympärillä on kaunista metsää. Lumipeitteen väistyttyä metsän pohja alkaa taas loistaa kauniissa lämpimissä väreissään.
Me olimme Sauvulla jälleen kerran makkaraa paistamassa. Viikonloppunakin on tarkoitus retkeillä, saa nähdä kuinka säät sallivat. Tunturiin ei tee mieli kiivetä kuin kirkkaalla ilmalla. Olen onnekas kun tunturit ovat niin lähellä, että voin valita, missä säässä sinne kiipeän.
Saari avaruudessa 