Lähellä, Ounasjoen toisella puolella kohoava Moskuvaara on mietityttänyt minua siitä saakka kun muutimme tänne reilut kymmenen kuukautta sitten. Päätin että siellä pitää käydä ennen itikkakauden alkua. Niinpä eräänä iltana suuntasimme sinne iltakävelylle.
Jätimme auton päätien varteen ja suuntasimme metsään. Sinne lähti polku, mutta se oli niin täynnä märkää lumimössöä, että päätimme olla seuraamatta sitä. Niinpä suuntasimme suoraan kohti vaaran joenpuoleista rinnettä.
Aurinkoiselta paikalta löysin kevään ensimmäiset hiirenkorvat.
Moskuvaaralla kasvaa todella kaunista lappilaista metsää. Poron- ja hirvenkakkaa oli joka paikassa. Ilmeisesti hirvieläinten ansiosta paikka ei olekaan kasvanut rääsiköksi, vaan metsä on valoisaa ja avaraa.
Olin aiemmin katsonut joen yli vievältä sillalta, että Moskuvaaran rinteessä on avonaisempi aukko, josta pitäisi olla jonkinlainen näkymä Ounasjoelle.
Ja olihan siellä. Taivallettuamme metsässä jonkin aikaa tulimme rinteeseen josta näkymät avartuivat. Eihän se mikään paraatipaikka ollut, mutta kuitenkin tulvivaa Ounasjokea oli sieltä ihan hauska kuikuilla puiden välistä.
Ounasjoen lisäksi Moskuvaaran puiden lomasta pilkisti myös Pallas.
Saari avaruudessa 