Aamu valkeni kirkkaan sinisellä taivaalla. Maisemat huoneemme ikkunasta ovat hienot, mutta aamiassalissa ne ovat vielä hienommat. Salin yksi seinä on pelkkää ikkunaa ja näköala aukenee upeasti siniselle merelle ja valkoisille vuorille.
Tänään ajoimme ensitöiksemme eilen ohittamallemme nähtävyyspaikalle, joka oli jäänyt minua mietityttämään. Tieviitassa oli hannunvaakuna ja teksti ”Helleristninger”. Vielä eilen ajoimme siitä tosiaan ohi, mutta tänään oli palattava katsomaan, mitä siellä mahtoi olla.
Upealla paikalla tien vieressä, vuoren ja meren välissä, oli kalliokaiverruksia. Niitä on maalattu jotta ne olisi helpompi erottaa. Niitä on siellä enemmänkin kuin mitä nyt näimme, mutta loput ovat yksityisellä maalla aidan takana.
Jatkoimme matkaa meren alitse. Tunnelimaksu oli 100 kruunua, lasku tullee jonakin päivänä perästä? (edit: ei sitä koskaan tullut.) Tunnelin seinät olivat paikoin märät emmekä voineet olla ajattelematta, että merikö se sieltä tihkuu sisälle tunneliin… Mutta siitäkin selvittiin.
Saavuimme tunnelia pitkin mantereelle ja lähdimme ajamaan Mestervikin suuntaan saavuttaaksemme lopulta Storsteinnesin, minkä kautta palaisimme takaisin Tromssaan. Lopulta päädyimme uteliaisuuttamme kiertämään vielä monen lisämutkan kautta.
Muutaman tunnin matkalla oli monenlaista upeaa maisemaa. Mantereen puolella meininki oli selvästi landelaisempaa kuin eilisellä saarikierroksella.
Nämä kuvat ovat aikajärjestyksessä tämän päivän reissultamme.
Poroja näkyi toisinaan laiduntamassa rantaniityillä. Eilen niitä oli muutama jopa aivan kaupunkialueella.
Norjalaisilla on täällä myös paljon lampaita ja silmiinpistävän paljon hevosia.
Komeita vuorimaisemia täällä piisaa, aivan sama mihin suuntaan lähdet ajamaan.
Vuorella oli Donald Trumpin hiukset. 
Muuta liikennettä ei juurikaan ollut, norjalaiset taitavat kaikki olla sunnuntaisin hiihtämässä tai patikoimassa. Niinpä saimme rauhassa ajella näissä upeissa maisemissa. Tie oli suurimmilta osin kapea ja kippurainen, mutta aivan hyvä ajaa. Pieni pätkä oli jopa santatietä, mutta sekin oli pääosin ihan hyvässä kunnossa.
Täällä kevät on paljon pidempänä kuin kotona Kittilässä. Leskenlehtiä on kaikki paikat täynnä ja tänään näimme myös västäräkin. Tähyilemme merelle ja toivomme jos sieltä vaikka joku valas pomppaisi, mutta ainakaan vielä ei ole pompannut. Merikotkan sen sijaan olemme nähneet, samoin harmaahaikaran.
Mihinkäs sitä huomenna suuntaisi?
Saari avaruudessa 