Tänään kun piti töiden jälkeen lähtemäni lenkille, sainkin huomata, että lunta tulee taas vaakatasossa. Eihän se periaatteessa olisi ollut kuin pukeutumiskysymys, mutta silti lenkkihaluni vaihtuivat lumisateen sattuessa siivousintoon. Eikös sellainen kevätsiivous ole tapana tehdä?
Aloitan siivouksen kuin siivouksen aina Buddhasta. Kevään kunniaksi Buddha ja kaikki talon jalokivet pääsivät oikein kunnon kylpyyn.
Minulla ei ole uskontoa. Kuitenkin Buddhalla on kodissamme kokonaan oma pöytätaso, eräänlainen alttari, jossa Buddha-patsaan lisäksi on paljon hyvää energiaa tuovia jalokiviä ja minulle rakkaita esineitä. Niitä, kuten kotia muutenkaan, ei pidä koskaan päästää likastumaan tai pölyttymään.
Runsaalla vedellä huuhtelemalla tunkkainen pöly saa kyytiä.
Patsas on silmäteräni ja erittäin rakas minulle. Se muistuttaa minua joka päivä monesta tärkeästä elämänarvosta ja antaa voimaa, ja toisaalta sen ajatteleminen muistuttaa minua myös siitä, mikä elämässä ei oikeasti loppujen lopuksi ole tärkeää.
Minulle patsas symboloi sitä, kuinka kasasin ja löysin itseni uudelleen muutama vuosi sitten. Tuona aikana ymmärsin asioita ehkä enemmän kuin mitä siihen mennessä koko elämäni aikana, ja buddhalaisuudesta kertovat kirjoitukset olivat siinä vahvassa roolissa. Ilman niitä aikoja en olisi nyt tässä, ja jatkuvasti vieläpä kehittymässä, ja kiitollisuus siitä ruumiillistuu tuohon patsaaseen.
Saari avaruudessa 