Vuorokaudessa ehtii tapahtua paljon

”Tolokun reposet”, totesi mies eilen katsellessaan keittiön ikkunasta pihalle.

Sitten tulikin kämppään säpinää, kun ryntäsin ylös television äärestä ja vedin ulkokamppeet päälle. Suihkin tuulipuvussani kameran kanssa pihalle, perinteiseen tyyliin ilman muistikorttia. Suihkin takaisin sisälle, hain muistikortin ja viiletin ulos illan pimeyteen.

Niin siis totta puhuen otin kuistilta vain muutaman askeleen pois, jotta liiketunnistimella syttyvä pihavalo lakkasi näkemästä minut ja sammui.

Hetkeä myöhemmin revontulet hävisivät.

Aamu valkeni, noh, valkeana. Pakkanen oli lopultakin purrut ja koko maailma oli kuurassa. Käppäilin joen rantaan kameran kanssa ja silloin aurinko päätti näyttäytyä vilaukselta.

Jostain kuului aseen pamaus, joka raikasi pitkin Kittilän maita ja mantuja yksinäisenä äänenä. Joku taisi saada paistia, joku toinen menettää elämänsä.

Tämän enempää ei aurinkoa ole tänään näkynytkään, sillä pian aamun jälkeen alkoi lumisade, joka sitten jatkuikin tuntikausia.

Tästä se talvi alkaa.

Tänä iltana teipattiin kelkkaa. Eli tehtiin miehen kelkkaan uusi kuosi Amerikasta tilattujen tarrojen kanssa. Voin kertoa, että on vähän jumalattoman hermoja vaativaa, piinaavaa, hikistä ja tuskaista puuhaa. Mutta kyllä siitä hieno tuli.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: