Viikon ajan ovat kenties maailman kauneimmat syysilmat hellineet Kittilää. Ruska täällä on aivan mieletön. Puiden keltaiset lehdet alkavat pian karista, mutta maaruska on vasta nyt punertunut oikein kunnolla. Sodankylässäkään ei ole enää tarvinnut käydä, se mietintä on poissa ja saamme rauhoittua tänne Kittilään.
Aamuisin joki on sumuinen ja aurinkoinen.
Oltiin äskettäin naapurissa iltakylässä. Kotiin kävellessämme suuri pöllö lensi yläpuolellamme kehää pitkän aikaa, syöksyillen täysin äänettä. Se on kuulemma ahdistellut naapurin kissoja viime aikoina. Vaikea kuvitella.
Täällä on rauhallista. Ja niin kaunista.
Päivä päivältä talvi lähenee. Öisin on upeita revontulia, aamuisin harakat herättävät meidät rymistelemällä katolla.
Molemmilla on töitä. Mieskin sai paremman työpaikan kuin mitä aikaisempi oli, paljon paremman. Nyt saamme olla kotona Kittilässä, ei tarvitse jatkuvasti olla poissa. Ja minä alan pikkuhiljaa päästä jyvälle etätyönteosta Retkipaikalle.
Ai että, kuinka elämä on hyvää. Alla vielä muutama kuva syyskuun alkupuolelta.
Saari avaruudessa 