Kun tuuli havisuttaa Kitisen rannalla kasvavien koivujen oksia ja lehtiä, tuntuu ilmassa jo ihan selvä syksy. Syksy ei ole vielä täällä, mutta ovella se jo melkein on.
Täällä on pääskysiä valtavasti, suurena joukkona ne lentelevät ylhäällä mäntyjen latvuksissa. Ne pitävät kimeitä ja rasvaisesti narisevia ääniä. Tämän kesän poikaset treenaavat vielä lentämistä ja lihottavat itseään muuttomatkaa varten. Ötököitä on, eli nälän ei pitäisi yllättää.
Joka aamu on ollut sankkaa sumua, joka päivä paahtavaa aurinkoa. Eilen näkyi tienreunassa ukkometto ja koppelo, tänään kaksi leikkivää kettua.
Kohta pääsee viikoksi taas kotiin.
Kävin kävelemässä Viiankiaavalla. Siitä löytyy mun tarina Retkipaikasta ja kuvia alta.
Saari avaruudessa 