Sodankylästä tulikin ehkä olennaisempi osa tätä syksyä kuin mitä olisimme viikko sitten osanneet arvatakaan. Onneksi kotona Kittilässä on naapuri eli vuokraisäntä vallan paikalla, niin tietää, että siellä on asiat hyvin vaikka me olisimme ties missä tien päällä.
Majoituksen kanssa täällä Sodankylän päässä pitää sen sijaan olla luova. Kodikkaan pikku mökin saimme edulliseen hintaan syyskuun loppuun saakka, mutta sen jälkeen tuleekin ihmetys, että missä majailemme lokakuun ja marraskuun aikana. Leirialueet ovat silloin nimittäin kiinni.
Koitan suhtautua uuteen tilanteeseen seikkailuna, vaikka hiukan hampaita kiristää kun juuri oli asettumassa Kittilään. Tuleepahan tämäkin alue tutuksi. Tämä on kaunista seutua. Ja kuinka iso onni onkaan, että minä voin tehdä töitä myös täältä käsin, eikä tarvitse istua iltoja yksin kotona.
Rahaa tosin palaa enemmän kuin jos olisimme kotona. Toisaalta juuri Sodankylä-twistin ansiosta sitä myös tulee perheeseen aiempaa enemmän, kun mies pääsi oman alansa töihin.
Ei auta kuin toivoa, että jokin majoitusratkaisu löytyy. Ainakin nyt näyttää siltä, että meidän ei tarvitse tänne muuttaa. Kumpikaan ei olisi sitä halunnut, kun Kittilässä ihkauudessa kodissa on niin mukavaa. Toivotaan, että saamme pysyä siellä jatkossakin, kunnes sitten joku kaunis päivä joskus hamassa tulevaisuudessa koittaa oman kodin ostamisen aika ja sitten katsotaan kaikki taas uusiksi.
Mutta pitäisiköhän tähän väliin ostaa joku matkailuautontapainen? Joku vanha reuhkakin kelpaisi, kun siihen vain saisi sähköt jostain neuvoteltua.
Kuvassa aamun tunnelmaa jostain Sodankylän ja Kevitsan väliltä tältä aamulta.
Saari avaruudessa 