Eipä ole heinäkuu tainnut koskaan olla näin kiireinen. Joka ikinen viikko olemme olleet poissa kotoa suurimman osan viikosta. Kuusamossa, Sallassa, Rovaniemellä, Ivalossa, Karigasniemessä… Eikä loppua näy, ennen kuin kuu loppuu.
Kotona Kittilässä on tullut vietettyä vain muutama yö.
Sen seurauksena minun on edelleen vaikea uskoa, että olen ihan oikeasti kotona, kun istun olohuoneen sohvalla ja katselen ikkunan ohi virtaavaa Ounasjokea.
Tänään oli vapaapäivä. Kävimme kanootilla soutelemassa läheisellä koskella. Ongellakin kokeilimme onneamme, mutta ei tärpännyt. Onneksi oli kanaa pakkasessa.
Naapurin lehmät ihmettelivät meitä kun saavuimme kanootilla kotiin.
Eilen illalla piti ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin laittaa kattovalo päälle, koska oli ihan oikeasti hämärää. Yötön yö alkaa olla päättymässä. Se ei ollutkaan niin hankalaa aikaa kuin olin pelännyt. Kesä Lapissa on ollut ihanan viileä, 10-15 astetta melkein joka päivä. Se on ollut oikein sopiva, yhtään lämpimämpää en ole kaivannut.
Talvi alkaa kohta lähestyä hämärien iltojen ja öiden myötä. Antaa tulla vain, rakastuin kaamokseen jo viime talvena.
Saari avaruudessa 