Jäähyväisiä (ja juhannuskuvia)

Viimeinen vapaapäivä Karigasniemellä. Tästä alkaa kuuden päivän työputki, jonka jälkeen muutto Kittilään on edessä ilmeisesti vielä viimeisen työpäivän iltana.

Tiedän jo nyt että minun tulee ikävä näitä paikkoja ja ihmisiä. Nämä tiet, purot, tunturimaisemat, tyhjyys ja Teno ovat tulleet minulle rakkaiksi. Olen kertonut ihmisille lähdöstäni ja moni on ollut pahoillaan. Olen koittanut kertoa, ettei kyse missään nimessä ole siitä, etten viihtyisi täällä. Elämässä vain on tartuttava mahdollisuuksiin ja siirryttävä eteenpäin kun aika on oikea. Yksi tokaisi, että on hirveä sääli kun lähden, kun olen kuulemma saamelaistunutkin niin nopeasti.

Karigasniemi tuntuu kodilta, jonne on varmasti aina mukava palata.

Kittilän aikakausi tulee olemaan erilaista ja olen innoissani siitä, mitä se kaikki tuo tullessaan. Oma pieni mökki ihanalla paikalla, yhdessä rakkaan kanssa.

Samalla koen olevani onnekas, että olen löytänyt ihanan henkisen kodin myös täältä Utsjoen erämaiden uumenista. Toivon Kittilässäkin voivani jollain keinoin jatkaa saamen oppimista.

Kävin tänään täällä asuvan hyvän ystävän kanssa vielä Kevolla Suomen suurimman lähteen rannalla. Se on ensimmäisiä paikkoja joissa kävin viime syksynä pian muuttoni jälkeen.

Pienen kosken rantaa Kevon retkeilyalueen suulla.

Eilen oli tosi kuuma hellepäivä. Kävin päivällä Kaamasessa energiahoitajalla. Oli antoisa kokemus, vaikkakaan ihan samanlaista luottoa en löytänyt kuin etelässä tuntemaani enkelihoitajaan. Sain kuitenkin tietää paljon tärkeitä asioita ja sain hyviä eväitä tulevien muutosten ja mahdollisten hankalien paikkojen haltuun ottamiseksi.

Karigasniemeen palatessani päätin käydä ostamassa jäätelöt ja viemässä ne miehelle Dalvadakseen. Kietaisin jäätelöt paksusti sanomalehteen, jotta ne selviäisivät pitkästä matkasta helteisessä autossa. Sanomalehteä kääriessäni törmäsin tähän:

Oma naama lehdessä ihan yllättäen. No mikäs siinä, kiva juttu, joskin jäin miettimään että ilman tätä jätskireissua koko homma olisi mennyt minulta ohi. Onneksi päätin ostaa jätskiä.

Energiahoitaja oli antanut minun valita mukaani myös pienen lapun, joka sisälsi ajatuslauseen. Mietin tarkkaan, minkä lapun valitsen, näkemättä niissä olleita viestejä. Luin lauseen vasta tänään, kun oli rauhallinen hetki. Viesti on suunnattu suoraan minulle, juuri tähän tilanteeseen.

Juhannuksesta

Paras ystäväni etelästä oli käymässä luonani juhannuksena, ja päätimme lähteä viettämään viikonloppua tunturikammiin. Kammi on kyläläisten käytössä huonon autotien päässä, ja olimme saaneet luvan käyttää sitä sekä avaimen. Meille osui upea keli, ja ystäväni kävi Tenossa uimassakin, kun vierailimme Karigasniemen upealla hiekkarannalla. Itse en uskaltautunut uimaan.

Kammiretkellä näimme mielenkiintoisia lintuja kuten tunturikihun, lapinsirkun ja punakuirin. Lisäksi tunturissa ylhäällä oli todella paljon sammakoita. Tämä oli varmasti erikoisin paikka missä olen viettänyt juhannusta, ja meillä oli ihan älyttömän kivaa. Kammi on niin keskellä ei-mitään, että kaikkialla sen ympärillä maisema on kuin jossain Siperian tundralla.

Tässä muutama kuvamuisto.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: