Etelässä

Puolisentoista viikkoa vietimme kotikulmilla Etelä-Suomessa.

Kevään etenemistä oli hauska seurata kun ajoi Suomen päästä päähän. Tähän päivään mennessä kirjosiepot ja pääskyset ovat ehättäneet jo Lapinkin perukoille. Rupikonnat ovat heränneet, samoin karhut.

Yötön yökin on alkanut. Aurinko laskee seuraavan kerran heinäkuun loppupuolella.

Etelään mennessämme ajoimme Sallan kautta ja kävimme siellä katsomassa erästä vuokrattavaa taloa Hautajärven kylässä. Talo oli todella suloinen ja vuokra puoli-ilmainen, minkä lisäksi järvi oli aivan vieressä. Miehelle ei ole töitä Karigasniemellä ja niinpä on alkanut näyttää ilmeiseltä, että meidän on muutettava jonnekin. Sallan talo oli ensimmäinen jota lähdimme katsomaan yhteiseksi kodiksi, mutta valitettavasti taitaa olla niin, ettei Sallassa ole miehelle työmahdollisuuksia sen enempää kuin täällä Karigasniemelläkään. Mutta jatkamme vaihtoehtojen miettimistä.

Sallassa minun onnistui bongata ja valokuvata sarvipöllö!

Yövyimme sekä meno- että paluumatkalla siskoni ja hänen miehensä maatilallla Kuopion nurkilla Riistavedellä. Oli mukava tavata siskoa pitkästä aikaa ja samalla nähdä heidän farminsa eläimiä. Siskon maatilaelämästä voit lukea täällä. Hänellä on aivan ihana blogi!

Siskon ja hänen miehensä lampaille on tänä keväänä syntynyt kamalasti karitsoja. Mopseilla riittää ihmettelemistä.

Suurimman osan lomasta vietimme Salon seudulla. Esittelin miehelle kotiseutuni kauniita paikkoja. Kävimme kotikirkollani, katselimme tuulivoimaloita ja kauniita jokinotkoja sekä vilkuilimme Nokian vanhoja tehtaita. Ajelimme Muurlan, Perttelin, Perniön ja Kiskon kauniissa vanhoissa maisemissa ja tietenkin kävimme torikahvilla ja shoppailimme hiukan Salon keskustassa.

Minusta tuntui, niin kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Salo näytti elävän ja voivan hyvin ja tyhjiin liiketiloihin oli ilmestynyt kivasti uusia yrityksiä.

Perttelin keskiaikainen kirkko on kotikirkkoni. Se on minusta ihanan kaunis ja on se minulle myös rakas, vaikka en uskonnoista perustakaan.

Vappua vietimme varsin rauhallisissa merkeissä parhaan ystäväni kanssa kolmistaan hänen perheensä mökillä Kemiön Kasnäsissä. Istuskelimme alkuillasta laiturilla ihailemassa ihanaa Itämerta ja naureskelemassa kyhmyjoutsenille, jotka pitivät erikoista esitystään aivan silmiemme edessä.

Vapun viettämisestä Kasnäsissä on tullut oikeastaan perinne minulle ja parhaalle ystävälleni. On ihanaa saada hänet tänne pohjoiseen juhannukseksi!

Ystävien ja perheen tapaamisen lisäksi minun oli pakko päästä saaristoon. Niinpä matkasimme vanhempieni kanssa yhtenä päivänä Houtskarin Mossalaan ja takaisin.

Viiden lossin takana oleva Mossala on minulle lapsuudesta rakas paikka, olimme siellä melkein aina kesäviikonloppuisin. Tuolloin se oli pikkuruinen leirintäalue, jossa sai olla aika vapaasti eikä hienouksia ollut. Muistan tuolta ajalta kiinanpystykorvat Nallen ja Mustikan sekä suomenpystykorva Niemisen. Muistan ihanat lukemattomat onkihetket lossilaitureilla ja sen kuinka äiti teki kalakeittoa onkimistani ahvenista. Muistan pahanhajuisen pienen huussin ja ihanan puisen saunan. Ja sen, kuinka lokit kirkuivat, varsinkin jos joku perkasi kalaa.

Isin kanssa kanotoimme lähisaariin syömään eväitä ja etsimään aarteita. Aarteita löytyi joka kerta, esimerkiksi lintujen munankuoria ja luita. Nimitimme tätä Mossalan leirialueen edustalla olevaa saarta (alla auringonlaskukuvassa) meidän saareksemme. Siihen oli lyhin matka kanootilla.

Nykyään Mossala on uudessa omistuksessa ja siitä on tehty hieno mökkikylä. Vähän liian hieno ja iso omaan makuuni. Oli silti ihana päästä palaamaan sinne takaisin ja esitellä paikkaa miehellekin.

Teijolla tietenkin kävimme useaan otteeseen. Terhossa maistelimme uuden paikallisen Kyläpanimon oluita. La Mer oli suosikkini, ihan sairaan hyvää. Tosi hienoa, että Salossa on nykyään oma panimo. 

Kiipesin kaksi kertaa korkealle kalliolle Sahajärven selkää tuijottamaan. Toisella kerralla mukana oli siskoni lapsineen ja koirineen, olimme piknikillä. Kuikat uiskentelivat aivan edessämme alhaalla järvessä.

Toisella kertaa kiipesimme kalliolle miehen kanssa. Halusin näyttää Teijon ihanaa aluetta hänelle. Vaikka emme Teerisaareen ehtineetkään, on Sahajärven lyhyt ja kätevä reittikin vallan ihana tutkimuskohde. Kalliolle johtava polku on kaunis ja hyväkuntoinen.

Etelässä oli kaunista ja oli ihana tavata perhettä ja ystäviä. Silti oli ihana palata Lappiinkin. Saariselällä ajoimme Kaunispään huipulle. Yritimme mennä sinne jo ensitreffeillä joulukuun viimeisinä päivinä, mutta tie oli lumesta tukossa. Nyt huipulle pääsi hyvin ja maisemat olivat todella kauniit.

Kaunispäästä minulle tulee hyvä olo, sellainen että ollaan jo lähellä kotia.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: