Mies on kuulemma koko elämänsä ajan haaveillut Riksgränsenissä käymisestä, mutta toistaiseksi kyse on ollut vain haaveilusta. Nyt kuitenkin laitoimme tuulemaan ja päätimme lähteä. Aikaa ei ollut kuin kaksi päivää, kun minulla oli vapaata, mutta ajattelimme, että on sekin tyhjää parempi.
Olimme liikkeellä autolla, joten keskiviikkoaamuna nousimme aikaisin ylös ja lähdimme matkaan. Riksgränseniin eli ”Riksuun”, joka on siis Ruotsin ja Norjan rajalla noin Saariselän korkeudella, on meiltä suorinta reittiä Kautokeinon, Hetan ja Kiirunan kautta 600 kilometriä.
Suomen ja Norjan puolella sää oli kamala, harmaa ja sateinen. Ruotsiin saapuessamme ilma alkoi kirkastua kuin taikaiskusta, vaikka sääennusteet olivat enteilleet pilviä koko taivaan täydeltä.

Sää sen kun parani kun lähestyimme Riksgränseniä. Matkalla ihastelimme muun muassa Kiirunan kaunista kaivoskaupunkia, vaikka emme siinä pysähtyneetkään muuta kuin tankilla.
Riksussa oli aivan valtavasti lunta. Siis monta metriä. Kaikkialla oli urheilullisen näköisiä ihmisiä lumilautoineen ja laskettelusuksineen, suuria lava-autoja ja vaikka kuinka paljon kelkkoja. Helikopterit pörräsivät kylän yläpuolella vähän väliä kuljettaen hiihtäjiä kauas vuorille laskettelemaan.

Jossain vaiheessa hankin oman kelkan, ja oli mukava päästä ihastelemaan erilaisia, hienoksi laitettuja menopelejä.
Joskus varmasti mekin ostamme myös helikopterikierroksen vuorille.
Terassikausikin tuli avattua, ai että se oli yhtä juhlaa. Aurinko paistoi ja suuri terassi oli täynnä lunta ja hyväntuulisia ihmisiä.

Meidän huoneemme oli Vandrarshemissä, eli pääsimme aika halvalla, vain 50 euroa yö. Hotellihuoneessa oli oma kylppäri (onneksi!), mutta keittiö oli yhteinen muiden huoneiden asukkaiden kanssa. Ikkunasta aukesi kaunis maisema järven jäälle ja vuorille. Kävimme kaupasta hakemassa herkkuja ja vietimme mukavan illan omassa huoneessamme pitkän ajomatkan ja kyläkierroksen päätteeksi.
Toivottavasti ensi kerralla Riksuun mennessämme meillä on enemmän aikaa ja omat kelkat mukana!

Seuraavana aamuna taivas oli vaaleanpunertava auringon paistaessa pilviverhon läpi. Lähdimme kotimatkalle aika aikaisin, mutta pysähdyimme vielä aamukahville läheisessä Björklidenin kylässä sijaitsevaan hotelliin, joka oli korkealla rinteessä. Oli aika hienot aamukahvimaisemat.