Kymmenisen kilometriä Karigasniemeltä Inariin päin luikertelee kirkasvetinen Sulaoja aivan tien vieressä. Oja on syvä ja melko leveä, ja vesi on satumaisen kirkasta.
Joku hakee Sulaojalta juomavetensä.
Tänään on aivan mielettömän upea ilma, joten päätimme lähteä vähän käppäilemään. Ensin astelimme hetken matkaa Ailigasta kohti. Sitten haimme kotoa GoPron ja testimielessä menimme uittamaan sitä Sulaojaan.
Ailiggaalle kulkee pieni tie, jota kesäisin voi autollakin ajaa. Nyt olimme matkalla jalan – ja ilman aurinkolaseja, mikä oli virhe. Oli niin pirun kirkasta.
Kelkkojen tallomaa reittiä oli hyvä kävellä, vaikka välillä jalka upposi reittä myöten hankeen.
Sulaojalla oli ihanan rauhallista. Olimme parkissa tienvieressä ehkä vartin, ja sinä aikana ajoi yksi auto ohi.
Olimme Pasijärven kammin ja Kevon parkkipaikan välissä. Pasijärven kammi on aivan tien vieressä, joten siihen pääsee mukavasti ja nopeasti, jos tulisteluinto iskee. Tällä kertaa emme menneet makkaraa paistamaan, ei ollut eväitä mukanakaan.
Sulaojan vesi on niin kirkasta että se on melkein turkoosia. Pohjassa on kasvillisuutta ja läntteinä hienoa hiekkaa.
Täällä näkee usein koskikaroja.
Teleskoopin päähän viritettyä GoProta kokeilimme nyt ensimmäisen kerran veden alla. Virtaus oli kova ja hiukan jännitti, että joudummeko kohta ronkkimaan irronnutta kameraa ojan pohjalta. Emme joutuneet.
Saari avaruudessa 