Nyt ne ovat sitten takana, viisi vapaapäivää siskon ja hänen perheensä seurassa. Sää suosi meitä kaikkina päivinä, ja heti ensimmäisenä iltana myös revontulet syttyivät taivaalle. Katselimme niitä siskon kanssa kahdestaan kun kävimme lenkillä.
Vierailusta jäi paljon hyviä muistoja ja kivoja valokuvia. Nyt pää on ihan tyhjä, kun seurue on lähtenyt ja mieskin on pari päivää poissa. Olo on väsynyt mutta onnellinen ja samalla odottava: huhti- ja toukokuussa on pääsiäisen ja kesäloman vuoksi paljon vapaapäiviä, enkä malttaisi odottaa niiden koittavan.
Tässä kuvia menneiden päivien varrelta.
Ensimmäisenä päivänä ajoimme Jäämeren rantaan Lakselviin. Meri oli sulanut paljon viikontakaisesta. Lapset ja aikuiset löysivät rannasta monennäköistä kiinnostavaa, esimerkiksi paljon kiviä. Näimme myös halleja pulikoivan merellä.
Kivinen ranta oli todella kaunis ja siinä oli vielä isoja jäälauttoja. Katselimme kirkasvetistä puroa, joka solisi rannan poikki mereen.
Finnmarkin sotaharjoitus tarjosi monenlaista kiinnostavaa katseltavaa. Näimme hävittäjiä pariin otteeseen, ja tiellä meitä vastaan tuli useita raskaita ajoneuvoja joilla oli panssarivaunuja kyydissään. Teillä myös marssi sotilaita ja takaisin ajaessamme pääsimme Fiiun kanssa keskelle jonkinlaista sotilassaattuetta.
Olin koittanut miettiä ruuaksi täkäläisiä herkkuja. Ensimmäisenä iltana söimme keitettyä kuningasrapua pastan, sweet chili -kastikkeen ja majoneesin kera. Ai luoja kuinka se oli hyvää! Tietenkin tarjolle laitettiin myös poronkäristystä ja Lapin puikulaperunoita. Kaikki meni, mitään ei jäänyt yli.
Toisena päivänä ajoimme pitkänä letkana kauas tunturiin kelkkailemaan ja poroja katsomaan ja ruokkimaan. Ikimuistoisen tunturiretken meille oli järjestänyt eräs täällä pitkään asunut tuttava. Meillä oli kolme kelkkaa ja kaksi rekeä, ja poronrehua mukana. Itsekin pääsin ajamaan kelkkaa pitkän matkaa ja se oli aivan mahtavaa!
Tokan löytäminen ylhäältä avotunturista – pienen kiikaroinnin ja parin puhelun jälkeen – tuntui jotenkin epätodellisen hienolta. Tämä on varmasti yksi ihmeellisimmistä asioista joita täällä Pohjois-Lapissa voi kokea ja ymmärrän olevani todella onnekas, että olen saanut olla mukana tällaisella reissulla. Jo pelkkien maisemien takia elämys oli aivan käsittämätön.
Tässä vielä minä kelkkakuskina.
Matkalla tunturissa näimme hirven, useita riekkoja sekä kuukkeleita, lapintiaisia, urpiaisia ja taviokuurnia. Oppaamme vei meidät mökilleen ja sain katsella ja kuvata lintulaudan kävijöitä hetken aikaa melko läheltä.
Aamut alkoivat aina aikaisessa ja iltaisin olimme koko kööri aivan kertakaikkisen puhki. Jo kahdeksan aikaan teki mieli painua pehkuihin, mutta yritimme monesti valvoa edes yhdeksään.
Tämänaamuiset jäähyväiset eivät onneksi olleet liian vaikeat, sillä näemme pian uudelleen kun menemme miehen kanssa etelään toukokuussa. Odotan sitä kovasti, siitä tulee hauskaa. Nyt olo on kuitenkin niin puhkipoikki että melkein tekisi mieli nukkua toukokuuhun saakka.
Saari avaruudessa 