Saari avaruudessa

Sain kaverilta jokin aika sitten kaksi palasta pakurikääpää. Palat olivat tummanruskeita ja noin sormenpään kokoisia.

Pakurikääpä kasvaa koivuissa ja on jokseenkin vaatimattoman näköinen, ruskea, röpöläinen, kova klöntti – ei siis sellainen kaunis litteä kääpä, joita olemme tottuneet kääpinä ajattelemaan.

Keittelin kääpäpalat teeksi eräänä iltana. Olin saanut ohjeet keittää pienen kattilallisen vettä ja antaa teen hautua hiljalleen puolisen tuntia.

Laitoin siis kääpäpalat veteen, ja kun vesi kiehui, hiljensin hellan ykköselle. En katsonut kelloa, mutta kyllä se siinä puoli tuntia hiljalleen sai olla.

Kuten minulle oli ennustettu, tuli parista pienestä kääpäpalasta juomaa, joka tosiaan oli mustaa kuin kahvi. Se ei tuoksunut juuri miltään.

Ilmeisesti olisin voinut käyttää vain yhdenkin palan, tai säästää palaset uudelleenkäyttöä varten… Mutta ehdin jo nakata ne pois. Kaipa niitä jostain siunaantuu joskus lisää, vaikka ilman maanomistajan lupaa pakurikääpää ei saa mennä puukoilla ronkkimaan koivuista irti. Sen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kaadoin juoman kattilasta suodatinpaperin läpi mukiin.

Yleensä sotken kaikkeen teehen aina maitoa ja vähän sokeria, mutta nyt päätin juoda mustana.

Kaveri oli kuvaillut, että juoma maistuu juurelta. Oma ensireaktioni makuun oli, että se tuntui miedolta ja pähkinäiseltä. Kyllähän se tosiaan juureltakin maistui. Tuntuma oli miellyttävä, ei ollenkaan paha.

Teen hieman jäähtyessä pähkinäinen maku väistyi ja tilalle tuli tunnistettavasti selkeä sienen maku. Ehdin sekunnin ajan jo ihmetellä sitä, kunnes muistin että ai niin, kääpäähän tämä olikin. Sienilientä. Join juoman äkkiä ennen kuin se ehti jäähtyä enää lisää – kylmänä en koskisi siihen pitkällä tikullakaan, vaikka joku kuulemma juo sitä niinkin.

Googletin hiukan pakurikäävän keitto-ohjeita ja joidenkin ohjeiden mukaan paloja tulisi keittää tuntikausia. Silloin niistä kuulemma irtoaa paljon kaikkea hyvää ja terveellistä.

Voin suositella pakuriteen maistamista, toki, mutta itselle sen juomisesta tuskin tulee tapaa. Pakuritee maksaa kaupassa maltaita ja itse sitä ei tule kerätyksi, kun en halua rötöstellä. Mutta maistakaa ihmeessä jos mahdollisuus tulee!