Joulu Nuvvuksessa

Oli aivan ihana joulu.

Minä ja ystäväni olimme saaneet kutsun ystäväperheen luo Nuvvuksen kylään. Ajoimme sinne aattoaamuna, tehtyämme ensin mukaan kymmenen litraa hedelmäsalaattia.

Ajomatkalla auton edestä käveli muutama poro. Tuulilasin ohi lehahti myös pari lumivalkeaa riekkoa. Puut kaikkialla ympärillä olivat paksussa valkoisessa kuurassa ja maailma oli aivan satumaisen kaunis ajellessamme Tenon vartta pitkin pohjoiseen.

Paikalla oli paljon ihmisiä useasta eri sukupolvesta, ja meidät ”ulkopuoliset” otettiin ihanasti vastaan. Olo oli todella tervetullut ja kotoisa, ja niin hauskalla tavalla jouluisa, vaikka en edes ole jouluihminen!

Joulupöytä notkui herkkuja ja yritin ystäväni kanssa olla parhaani mukaan keittiössä avuksi. Talo on Tenon rannalla ja joen jää näkyi ikkunasta. Sen toisella puolella kohosivat Norjan kukkulat.

Illalla pukki kävi jakamassa lahjat ja avasimme kaikki omia lahjojamme yhdessä olohuoneessa. Minäkin sain lahjoja!

Sekä eilen että tänään saimme ihailla kirkkaita revontulia, varsinkin aattoiltana ne olivat todella voimakkaat. Pakkasta oli todella reilusti, ja mikä pahinta, olin unohtanut kameran jalustan TAAS kotiin. Se harmitti kyllä tosi paljon! Vaan eipä sitä kauaa jaksanut harmitella.

Suklaata ja muita herkkuja tuli syötyä vaikka millä mitalla. Pelasimme Leijonanmetsästys-peliä, se on yksinkertainen ja hauska, mukavan reipastahtinen ja tietovisakysymyksineen myös varsin sivistävä peli.

Joulupäiväaamuna osa porukasta lähti kirkkoon Utsjoelle. Jumalanpalvelukseen paikalle oli osunut kuulemma kaksi bussilastillista kiinalaisia turisteja, joten pappi veti messun suomeksi, saameksi ja englanniksi. Itse en kirkkoon lähtenyt, mutta kirkkoväen palatessa kotiin sain ihailla saamelaisasuja ja -koruja.

Vietimme samassa porukassa vielä tämänkin päivän, kotiuduin vasta tovi sitten. Nyt on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna on työpäivä.

Tänään iltapäivän aikana pääsin ensimmäistä kertaa moottorikelkan kyytiin. Se oli aivan huisin hauskaa, ei pelottanut ollenkaan. Siitä kyllä syttyi pieni palo sydämeen, että pian olisi kiva päästä kelkan kyytiin uudelleen, vaikka pidemmällekin reissulle!

Sain joulun aikana uusia kavereita, joiden kanssa on huomenna tarkoitus suunnata viikonloppua viettämään. On ihanaa saada uusia ystäviä.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: