Ailiggaan kammissa

Olin viime yön ystävän kanssa tunturissa, Ailiggaan kammissa. Lähdimme kävelemään kohti kammia seitsemän aikoihin illalla, töiden jälkeen. Molemmilla oli isot reput selässä. Mukana oli makuupussit, trangia ja eväitä sekä tietenkin lämpimiä vaatteita. Mukana olivat myös ystävän kaksi koiraa.

Taivas kirkastui täysin yllättäen, täällä on ollut monta monta päivää todella pilvistä. Kävellessämme usean kilometrin matkaa taivaalla oli vihreitä revontulia. Tuore kelkkareitti vei perille saakka, joten kävely oli aika helppoa, vaikka matka tuntuikin totta puhuen pitkältä.

Olin aiemmin päivällä ostanut itselleni ikioman kuksan. Kävelymatkalla pysähdyimme sulalle vesipaikalle, josta kaappasin kuksan täyteen vettä ja join janooni. Oi kuinka hyvää se olikaan!

Lopulta saavuimme metsähallituksen ylläpitämälle kammille. Ailiggaan maston punainen valo näkyi hyvin, mutta pimeässä itse tunturia oli mahdotonta erottaa. Pakkasta oli jonkin verran, mutta tehokkaan taivalluksen jäljiltä olimme melkeinpä otsa hiessä.

Ystäväni viritti kaminaan näppärästi tulen. Kammin takana olevassa pienessä puurakennuksessa oli huussi, kierrätyspiste ja puuvaja. Kammissa sisällä oli sylillinen polttopuita valmiina, joten sinne oli mukava saapua.

Luonnollisesti aloimme heti asetuttuamme syömään. Aluksi otimme palat suklaata, sitten paistoimme kanafileitä ja lopuksi keitimme vielä teetä. Juttelimme tuntikausia, ilta oli todella mukava.

Yöllä oli muutaman kerran noustava ylös lisäämään puita, kun kammi alkoi käydä kylmäksi. Kovin kylmä ei ehtinyt tulla missään vaiheessa, joten nukuttua sai ihan hyvin.

Taivas oli todella kirkas koko yön ajan ja tähtitaivas oli satumainen. Näin unta siitä, että koko taivaankansi oli aivan täynnä suuria komeettoja.

Aamun valjetessa pilviverho alkoi valua taivaalle Mätivaarojen takaa. Koko taivasta pilvet eivät kuitenkaan onnistuneet peittämään. Tänään olikin valoisin päivä pitkiin aikoihin.

Ystävä keitti trangiassa puuroa ja minä hain nokipannuun lunta, josta keitimme teetä. Pakkasimme tavarat ja siivosimme kammin ennen lähtöä. Hain vielä lopuksi vajasta uuden sylillisen puita seuraavalle matkaajalle. Jätimme kammiin myös muutaman kynttilän.

Note to self: Osta kunnon reppu tai rinkka sekä otsalamppu ja puukko.
Note to self 2: Älä ikinä enää unohda ottaa kameran jalustaa mukaan.

Minulla oli pilkkihaalarit ja kuomat, ja ne todella olivat paikallaan. Puuvajaan ja vessaan kahlaaminen tapahtui puolimetrisen hangen poikki. Ovia oli hyvin vaikea saada auki, koska niiden takana oli niin valtavasti lunta.

Kylmä ei yllättänyt kuitenkaan missään vaiheessa.

Paluumatka tuntui paljon lyhyemmältä kuin menomatka. Maailma oli valoisa ja sininen, taivaalla oli pilvettömiä alueita ja puut olivat kauniissa huurteessa. Kännykän mukaan pakkasta oli 17 astetta. Ilma oli kirkas vielä kammilla, mutta kävellessämme kylään maailma muuttui pilviseksi.

Suihku teki kyllä terää tuon reissun jälkeen. Iltapäivällä menimme pienellä kaveriporukalla ravintolaan joulupöydän ääreen. Tarjolla oli muun muassa lanttulaatikkoa, erilaisia liharuokia, lohta, kuningasrapua, mätiä ja salaattia sekä jälkkäriksi joulutorttuja ja sulkaakonvehteja. Ja oli siellä paljon muutakin. Söin itseni aivan ähkyyn.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s