Ajoin tänään ensimmäistä kertaa tänne saapumiseni jälkeen pois täältä Suomen suuntaan.
Tie Kaamaseen on noin 70 kilometriä pitkä ja pelkkää ylä- ja alamäkeä. Mutkia ei ole paljon, mutta mäennyppylöitä on loputtomasti. Lähdin matkaan heti aamuyhdeksältä, kun valoa oli edes hiukan.
Aikeenani oli ajaa ensin Ivaloon ja pysähtyä takastulomatkalla myös Inarissa joululahjaostoksilla.
Kaamasesta löysin poroja tienvarresta. Olen vielä sen verran turisti, että kun suora oli pitkä eikä muita autoja ollut missään, niin pysähdyin kuvaamaan.
Ehätin Ivaloon puolilta päivin. Matkaa Karigasniemeltä kertyy yhteensä 140 kilometriä. Tie oli jäässä, mutta sitä oli todella hyvä ajaa. Uria ei ollut ollenkaan, ja sitä osaan todella arvostaa.
Ivalossa kävin ensimmäiseksi varaamassa itselleni parturiajan reilun tunnin päähän. Sitten söin kana-aterian Lauran Grillissä ja toimitin apteekkiasioita. Kampaamossa pääsin eroon huonoista latvoista.
Taivas oli pilvessä, mutta lunta ei satanut. Kolusin läpi Ivalon matkamuistoliikkeitä ja ostin joululahjoja. Nyt ne on melkein kaikki ostettu, vain yksi puuttuu. Hipelöin myös uusia mustia Kuomia, mutta en raaskinut ostaa, kun rahaa meni niin paljon lahjoihin.
Ivalossa ajaminen tuntui melkein vieraalta, kun ei ole viime kuukausina tullut paljon tuota kaupunkiajoa (””) harrastettua. Lähimmät liikennevalot ovat kuulemma Sodankylässä, mutta on Ivalossakin jo sentään liikenneympyröitä ja paljon muita autoja ja jalankulkijoita! Hyvin eksoottista. Tänään minua vastaan tuli selvästi enemmän aasialaisia turisteja kuin suomalaisia asukkaita.
Inarissa tein vielä loput joululahjaostokset Näkkäläjärvellä. Iskä tutustutti minut siihen viime syksynä. Muistaakseni hänen mainospuheensa oli, että siellä on kaikkea mitä kukaan voi vähänkään kuvitella. Se pitää aika hyvin paikkaansa.
Voi kuinka kaunista tavaraa siellä onkaan, ihania koruja, talvivaatteita, puukkoja ja pussukoita… Taaskaan en raaskinnut itselle mitään ostaa kylläkään, paitsi muutaman erikoisen postikortin kotia koristamaan.
Kesken ostostelun kauppaan pölähti täysi bussisatsillinen nuoria ulkomaalaisia, osa puhui espanjaa ja osa englantia.
Ehdin kotiin viideksi. Jo kolmen jälkeen oli aivan sysipimeää, mutta Ivalon ja Inarin välillä taivas hehkui vihreänä…
Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä minulla on sellainen olo, että joululahja-asiat ovat hyvin kunnossa ja hallinnassa. Ostin aivan ihanaa tavaraa. Se ei ollut vaikeaa, vaikeaa oli vain valita kaikista niistä ihanuuksista, että mitä ostaa. Kyllähän sitä rahaakin meni, tuotteet ovat turisteille suunnatuissa hinnoissa, mutta sama se nyt on. Menoni täällä pohjoisessa ovat muutoin niin minimaaliset, että kerrankos sitä vähän törsäilee.
Nyt lenkille. Alla oleva kuva on eiliseltä, nyt on pilvistä.
Saari avaruudessa 