Pakkanen kiristyi yön aikana muutamasta asteesta kahdeksaantoista. Lumisade, joka alkoi toissa-aamuna, loppui yön aikana. Lähdin aamulla uhmakkaana lenkkipolulle, vaikka tasan tiesin, ettei sitä ollut lanattu kahteen päivään.
Kova reisijumppa unohtui matkan puolivälissä, kun kohtasin tällaisen näyn.
Samat kolme hirveä, joihin olen aiemminkin törmännyt tismalleen samassa paikassa. Emä ja kaksi vasaa. Ne tuijottivat minua ikuisuuden ja minä niitä.
Mukanani ei tietenkään ollut toista kameraa, jossa on parempi zoomi. Mutta ihan hyvin pärjäsin tuollakin. Hirvet olivat pitkään paikoillaan joten niitä oli hyvä kuvata. Lopulta ne juoksivat metsään ja minä jatkoin matkaa.
Olen nähnyt hirviä tietenkin elämäni aikana, mutta tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun sain oikein rauhassa katsella tuota komeaa eläintä silmästä silmään. Kolmikolla ei ollut kiire minnekään, eivätkä ne tuntuneet olevan peloissaan.
Huomenna onkin vapaapäivä. On luvattu kirkasta taivasta, mutta aurinko ei kyllä enää oikeastaan nouse. Kello on nyt puoli yksitoista, eikä aurinkoa näy.
Saari avaruudessa 