Saari avaruudessa

Saavuin tänne tasan kuukausi sitten.

Viikonloppuna vanhempani olivat käymässä ja tuomassa muuttotavaroitani. Kuinka ihanaa saada laittaa omia ihania verhoja ja mattoja paikoilleen, asetella valaisimia ja koriste-esineitä, tyynyjä ja tauluja ja valokuvia…

Kodista tuli niin ihanan kaunis ja kotoisa. Täydellinen.

Vein vanhemmat sunnuntaiaamuna Kevolle, jossa näimme paljon koskikaroja. Lisäksi kirkasvetisessä Suomen suurimmassa lähteessä kaksi suurta kalaa uiskenteli kaikessa rauhassa yhdessä ympäriinsä.

Kevolta palatessamme ajoimme erotuspaikalle, mutta siellä ei ollut suurta nähtävää silloin. Kirnu oli tyhjä ja valtavat määrät poroja juoksivat kaukana usvassa ympyrää muutamien ihmisten keskellä. Emme seuranneet touhua kovin pitkään, usvainen ilma toi kylmän äkkiä luihin ja ytimiin.

Ulkoilun jälkeen menimme syömään Kalastajan Majataloon. Otin rapukeiton, äiti valitsi savuporokeiton ja isä otti poronkäristystä.

Ruuan jälkeen vaihdettiin autoa ja ajettiin Fiiun kanssa Kaarasjoelle, jossa opettelin mittaamaan auton rengaspaineen ja lisäämään renkaisiin ilmaa.

Kotiin palattuamme jatkoimme muuttotavaroiden purkua, kun kuului ovelta koputus.

Tuttava tuli ilmoittamaan, että nyt pitää lähteä aijalle, siellä on kova tohina. Oli vielä kutakuinkin valoisaa, joten lähdimme äkkiä takaisin erottelupaikalle ja seurasimme kirnuamista pitkän aikaa. Paikalla oli paljon ihmisiä ja poroja. Tänään töissä kuulin, että rupeama oli ollut pitkä – homma oli jatkunut aamuyön tunneille saakka vesisateessa.

Musta on aivan mahtavaa, että ihmiset on ottaneet mut hyvin vastaan. Oli tosi kiva, että kotiovelta tultiin kutsumaan aijalle, ja kaupassa moni juttelee jo kaikessa rauhassa mukavia. Sain kutsun jopa kynttiläkutsuille!

Nyt koti on kaunis ja olo hyvä.

Vanhemmat lähtivät takaisin etelään aamulla. Odotan kovasti viikonloppua, minulla on kolme päivää vapaata… Suunnitelmia ei ole vielä, mutta ihanaa siitä tulee joka tapauksessa.

Kävin äsken kirjastoautossa hankkimassa kirjastokortin ja lainaamassa saamen kielen oppikirjan ja Ailu Vallen levyn. Kaupassa olen muutamalle tutulle asiakkaalle uskaltanut jo sanoa pari sanaa saamea. On mukavaa, että moni mielellään opettaa aina sanan tai pari lisääkin. Oppikirjasta saan varmasti mukavaa pohjaa opiskelulle.