Eilinen päivä tulvi aurinkoa, nyt taivas on pilvessä.
Olin eilen ystävän kanssa Karasjoella teatterissa. Se oli todella hauskaa! Siellä istuskellessani vasta kunnolla tajusin, kuinka kulttuurisesti ja kielellisesti kiehtovalle alueelle olen asettunut. Näytelmässä puhuttiin saamea, norjaa ja suomea, minkä lisäksi se oli tekstitetty norjaksi ja saameksi. Hauskan Vasemmalle Hetasta -näytelmän kantaesitys nähtiin esitteen mukaan 3. lokakuuta Kautokeinossa.
Teatteriesitys pidettiin liikuntahallissa periaatteessa suht yksinkertaisilla lavasteilla, mutta esityksessä käytettiin ääntä, valoja ja videota tosi taidokkaasti. Näytelmä oli sen verran lyhyt, että väliaikaa ei ollut. Lopuksi yleisö taputti seisaaltaan pitkän aikaa.
Välillä tekstitykset hiukan takkusivat, ja minulta meni saamenkielisiä osioita hiukan ohi, mutta se ei haitannut. Saamen kielen kuunteleminen on hauskaa enkä malta odottaa, että se alkaisi itseltänikin sujua. Ymmärrän hatarasti numeroita ja pari väriäkin, mutta pitkä (ja hauska) tie on vielä edessä.
Karasjoelle ajaessamme näimme muuten valtavan, suurisarvisen hirven kahlaamassa Inarijoen yli alhaalla laaksossa. Tästä on muutaman tuhannen asukkaan Karasjoelle noin 20 kilometriä ja tuolla matkalla maisemat ovat aivan satumaisen kauniit, Inarijoki näkyy komeasti tielle pitkän matkaa. Tie pysyy kuulemma sulana talvellakin, mikä on hyvä, koska Karasjoki on lähin vähänkään isompi paikkakunta.
Tänään kävin työkaverin ja hänen miehensä kanssa Lakselvissa. Työkaverini Svetlana pyysi minua mukaan heidän reissulleen, mikä tuntui minusta todella kivalta.
Lakselv
Lakselviin on täältä noin sata kilometriä. Piipahdin Lakselvissa juuri syyskuussa isän kanssa ruskaretkemme aikana, mutten muista sieltä muuta kuin sateen ja pikaruokaravintolan, jossa söimme.
Lakselv ei ole kovin suuri paikka, mutta on se suurempi kuin läheinen Karasjoki. Lakselvissa on ruokakauppojen, ravintoloiden ja kaiken muun lisäksi pieni ostoskeskus, josta löytyy muun muassa urheilutarvikekauppa, kirjakauppa, lelukauppa, pari vaateliikettä ja kahvila.
Vuoret kohoavat Lakselvin ympärillä ja Jäämeri ulottaa aaltonsa kaupungin rannalle, joskaan keskustassa shoppaillessa sitä ei juuri näe.
Saatiin hieno sää kaupoissa kiertelyyn. Lämpötila oli nollassa.
Keskustan kahvila oli hyvä ja suht edullinen, valtava herkullinen pala piimäkakkua ja suuri kahvi maksoivat yhteensä 65 kruunua eli alle kahdeksan euroa. Kakkupalan jälkeen oli tietenkin hyvä mennä farkkuostoksille. Ostin myös kaulahuivin, koska kaikki kaulahuivini unohtuivat Saloon ja täällä alkaa olla jo sen verran viileä että syytä on huivi olla.
Nillestä ostin aivan ihanan säästöpossun, tai ennemminkin säästöbambin.
Lakselvissa olisi mukava käydä aina silloin tällöin, ihan jo pelkästään siksikin, että sinne johtava tie on tosi kaunis. Se kulkee tuntureiden halki, tai en minä oikeastaan tiedä ovatko ne tuntureita. Välillä puita ei ole ollenkaan, välillä on matalaa koivikkoa, välillä hieman korkeampaa mäntymetsää. Järviä on tien varrella tuon tuosta.
Lakselvin päässä vuoret kohoavat jo valkoisina ja lumisina. En saanut autosta oikein kunnon kuvia otettua mutta tässä nyt hiukan osviittaa että millaisia maisemia täällä saa ostosreissuillaan katsella.
Norjassa vierailusta tulee varmaankin aika arkipäiväistä, nytkin olen käynyt siellä sekä eilen että tänään nauttimassa uusista elämyksistä. Asioin tänään jo ihan huomaamattani kaupassa sujuvasti norjaksi ja osasin jutella yhtä jos toista… Siitä tuli hyvä mieli.
Tässä vielä maisema joka aukeaa tuossa aivan vieressä, heti kun on päästy Norjan puolelle.
Jo toinen kokonainen työviikko on pulkassa. Koti-ikävä ei ole päässyt enää ensimmäisten parin päivän jälkeen hetkeksikään yllättämään.
Saari avaruudessa 