Kävelimme tänään Pyhätunturin luontoreitillä. Meillä oli pullanpuolikas mukana, suolatonta sämpylää. Iskä tiesi, että on hyvä kuukkelipaikka kyseessä. Ja niin olikin.
Käveltyämme pari kilometriä metsään kohti Isokurun kotaa ja jo vähän matkaa takaisinkin, kuukkelit äkkäsivät meidät ja me äkkäsimme kuukkelit. Minä kaivoin taskusta kaikki mahdolliset kamerat ja iskä pullan.
Lintuja oli viidestä seitsemään ja ne pyrähtelivät lähipuissa. Empimättä ne tulivat lähelle. Olivat varmasti tottuneet siihen, että suositun ulkoilualueen ihmisillä on yleensä herkkuja mukanaan esimerkiksi laavulla syötäväksi.
Olimme pian hyvin suosittuja. Hetki oli minulle suuri, sillä en muista koskaan päässeeni tällä lailla kunnolla jutustelemaan kuukkeleiden kanssa.
Kuukkelit ottivat leivänpaloja maasta, mutta tulivat hakemaan myös kädestä. Kaksi kertaa linnun onnistui napata koko pulla pois iskältä. Jälkimmäisellä kerralla emme enää saaneet pullaa takaisin, vaan lintu sai pitää koko pullansa.
Kuten kaikki varislinnut, kuukkeli on äärimmäisen viehkeä katseltava. Siitä näkee, että sillä on aivotoimintaa. Kuukkeli on myös omintakeisen mallinen ja hyvin kauniin värinen lintu. Se on ehdottomasti yksi suosikkilinnuistani.
Myös eilen tapaamamme luontokuvaaja Hannu Hautala on kuvannut kuukkelia paljon. Ehkä sitäkin kautta, Hannun kirjoja jo pienestä saakka tutkimalla, olen oppinut rakastamaan tätä kaunista lintua, vaikka se ei esiinnykään lähelläkään minun kotiseutujani.
Pohjoisen ihmiset ovat onnekkaita, kun saavat elellä näin kauniiden lintujen seurassa!
Myös muuta faunaa on tänään ollut näkyvissä. Riekkoja oli tienposkessa muutama heti aamusta. Toisin kuin koppelot, ne osasivat väistää autoa.
Riekkoja 
Isokuru
Poroja on näkynyt ihmeen vähän, mutta ne jotka ovat näkyneet, ovat olleet tavattoman komeita. Turkki on kauniissa kunnossa ja sarvet suuria.
Saari avaruudessa 