Saari avaruudessa

Rahalla on tiukka ote ihmisen elämästä. Olemme käytännössä täysin riippuvaisia rahasta. Ainakin me, jotka olemme rahan läsnäoloon tottuneet ja sen ympärillä pyörivään yhteiskuntaan ja elämäntapaan kasvaneet.

Onko rahasta mahdollista irtautua?

Moni saa tehdä unelmatyötään ja moni viihtyy töissään jo pelkän työyhteisönkin vuoksi. Moni kuitenkin tekee työtä, josta ei pidä, vain saadakseen rahaa.

Ketään ei voi siitä syyttää, koska rahaa tarvitaan elämiseen. Rahaa tarvitaan ruuan ostamiseen, laskujen maksamiseen, ostoksiin sekä auton pitämiseen tai muuhun liikkumiseen. Rahaa tarvitaan lääkärikäynteihin ja vakuutuksiin. Rahaa tarvitaan siihen, että ei tarvitse elää kadulla eikä syödä jätteitä. Moni, itseni mukaan lukien, kaipaa rahaa myös henkiseksi turvaksi.

Raha on paradoksi. Raha luo turvallisuuden tunnetta, mutta rahan tarve vie vapauden. Turvallisuus on jokaisen elävän olennon perustarve. Ilman turvallisuutta olisi vaikea nauttia vapaudesta.

Oma suhtautumiseni rahaan on muuttunut vuoden aikana. Ennen ihailin rahaa ja rikkautta: halusin saada rahaa paljon, koska se oli mielestäni siistiä. Halusin kalliita juttuja, jotta voisin näyttää maailmalle, että minusta on johonkin.

Vasta nyt ymmärrän, kuinka tyhjäpäinen olin. Ei raharikkaus tarkoita, että ihmisestä olisi mihinkään.

Elämänarvoni ovat muuttuneet suuresti vuoden aikana. Rahan ihailu oli ajattelutapa, joka sopi hyvin aiempaan elämääni, enkä ajatellut sitä sen enempää. Minulle oli tärkeää yrittää näyttää muille että en ole köyhä.

Nyt elän toisenlaisten ihmisten keskellä ja entistä enemmän omilla jaloillani. Nyt ajattelen omilla aivoillani ja näen maailman omilla silmilläni.

Raharikkaus ei enää ole tavoitteeni. Riittää, että rahaa on sen verran, että olo on turvallinen. Raha tuo minulle yhä turvaa – vaikka en enää välitäkään siitä miltä elämäni näyttää muille, niin tuntuu rauhoittavalta ettei tarvitse jännittää miten laskut saa maksettua.

Mutta vaikka minulla olisi kaikki maailman raha, niin lopultahan tunne turvallisuudesta on vain illuusio. Raha ei suojaa ketään esimerkiksi onnettomuuksilta, sydänsuruilta tai sairastumiselta. Sitä paitsi, ihmiselämä on vain silmänräpäys ikuisuudessa. Mitä väliä siis oikeastaan on rahalla?

Ajatus omavaraisuudesta on alkanut kiehtoa minua. Koska koko homma on ainakin toistaiseksi vasta ajatuksen tasolla, sitä on hauska viedä mielessään äärimmäisyyksiin.

Ruuan hankkiminen omavaraisesti kasvattamalla ja metsästämällä on kenties helpoin askel koko touhussa, vaikka tosiasiassa sekin vaatii jo todella paljon vaivaa, aikaa ja osaamista. Kanoilla ja kasvimaalla pääsee pitkälle, mutta liian yksitoikkoiseksi ruokavaliota ei saa päästää, tai tulee pian tarvetta lääkärille. Ja mistäs sen maksaisit, jos ei olisi rahaa?

Talon lämmittäminen polttopuilla onnistuu, jos on metsää ja terveys kunnossa, tai jos pystyt tuottamaan jotakin jota voit vaihtaa vaikkapa naapurin polttopuihin. Se voisi olla vaikkapa hunajaa, maitoa tai kananmunia.

Vettä saat kaivosta tai lähteestä, kunhan valitset talosi huolella ja huolehdit vedenlähteestäsi olettaen, ettei jokin ulkopuolinen voima vettäsi pilaa.

Ruuan, veden ja lämmityksen jälkeen todelliset hankaluudet kuitenkin alkavat. Hyvin simppeleissäkin asioissa, kuten hygieniasta huolehtimisessa terveyden säilyttämiseksi, on paljon mietittävää. Kankaiden hankkiminen vaatteiden tekemistä varten voi olla kiven alla. Tai opettelisitko itse tekemään, vaikkapa nahasta ja villasta? Villa edellyttää lampaita, jotka voivat tarvita välillä lääkäriä. Mistä sen maksat? Vaatteita tarvitaan Suomen ilmastossa, joten jostain niitä on saatava. Ja vaatteiden on oltava kestäviä.

Rahasta irtautuminen merkitsee myös ainakin tietynasteista eristäytymistä. Yhteydenpito vain lähellä asuviin ihmisiin onnistuu. Mutta kuinka pidät yhteyttä kauempana asuviin ihmisiin, jos puhelinta ja nettiä ei ole ja jos rahaa ei ole auton ylläpitoon tai julkisilla liikkumiseen?

Raha sitoo meidät tähän yhteiskuntaan ja vie vapautemme. Ilman rahaa kotimme olisivat kuitenkin työleirejä, ja esimerkiksi sairastuminen voisi olla täysi katastrofi, koska elämisen kannalta välttämättömiä töitä jäisi tekemättä. Voisiko silloin kokea olevansa vapaa?

Minulla ei ole vastausta. Minä vain mietiskelen. Se on ainakin varmaa, että ihmiset ovat selvinneet ilman rahaa ennenkin. Siihen aikaan maapallo ei vielä ollut liian täynnä ihmisiä.

Raha tuo mukanaan paljon hyvää, kuten sitä turvallisuuden tunnetta: voimme asua suojaisissa taloissa, olla yhteydessä toisiimme ja tarvittaessa mennä lääkärille saamaan apua. Kun asiat ovat hyvin, on helppo ajatella rahasta irtautumista mahdollisuutena ainakin leikkimielisesti. Silloin se olisi valinta, johon voisi huolella valmistautua esimerkiksi aurinkopaneelein, sopivin taloin ja hyvin lääkevarastoin.

Mutta kysypä asiasta joltakulta, jolla ei ole koskaan ollut rahaa… Kokeeko hän itsensä vapaaksi? Joissain tapauksissa ehkä kyllä, riippuu ihmisestä. Joku omavaraisuuteen kasvanut erakko voisi kokea ihmisten ja yhteiskunnan keskelle joutumisen kauhistuttavaksi vapaudenriistoksi. Mutta jos köyhyyteen syntynyt ihminen on kuolemassa nälkään ja janoon, ei hän pääse pakenemaan tilannettaan. Nämä ihmiset voisivat rahalla saada turvallisemmalta tuntuvan elämän, joka varmasti lisäisi heidän onnellisuuttaan: rahalla he pääsisivät pois hengenhädästä.

Kaltaiselleni länsimaalaiselle rahasta luopumisen ajattelu on leikkiä, koska ajatusta ei tarvitse ottaa vakavasti: meidän ei välttämättä ikinä tarvitse kokea täydellistä rahattomuutta, ellemme itse niin päätä. Olemme siis vapaita päättämään ja voimme vapaasti arvioida, onko meistä kokeilemaan elämää ilman rahaa. Jos kokeilu menee pieleen, voimme palata takaisin yhteiskunnan piiriin. Meillä ei siis ole juuri menetettävää.

Onko raha hyvä vai paha, siihen minulla ei ole kantaa. Se ei kai ole mustavalkoista. Olisi kiinnostavaa kokeilla elämää ilman rahaa. Ennen muuta aion pyrkiä siihen, että rahalla olisi mieleeni ja turvallisuuden tunteeseeni nykyistä vähemmän otetta.

Mitäpä, jos kaikki ryhtyisivät tältä istumalta tavoittelemaan omavaraistaloutta. Ehkä 50 vuoden päästä oltaisiin jo pitkällä… Mutta sitten ajateltaisiin, että kaikkien ei olisi järkevä tuottaa kaikkea. Jokaisen kannattaisi keskittyä siihen, minkä osaa. Vaihtokaupat eivät enää riittäisi, olisi helpompi käyttää rahaa ja luoda verkosto alihankkijoita, niin saataisiin homma tehokkaammaksi… Bisneksen menestyessä voitaisiin palkata työntekijöitä, joille maksettaisiin raskaasta työstä rahaa, jota he tarvitsevat elättääkseen itsensä ja perheensä.

Kyllä, koko oravanpyörä alkaisi alusta.