Metsässä möyrintää

Viime päivinä meillä on äidin kanssa kävelylenkeillä ollut selkeä työnjako: hän poimii mustikoita, ja minä kuvaan hänen liikkeelle säikäyttämiään sammakoita.

Itsekin poimin välistä muutaman mustikan suuhun. Niitä on paljon… Mutta viime päivien rankkasateet ovat tehneet niistä hiukan vetisiä.

Joka metsäreissulla ei sammakoita löydy. Möyrin metsänpohjassa parhaani mukaan, mutta aina ei sammakko ota ilmestyäkseen. Tänään sammakko löytyi, noin tulitikkuaskin kokoinen. Kaivellessani kameraa esiin suu täynnä mustikoita huomioni herpaantui kuitenkin sen verran, että otus ehti painella piiloon, enkä löytänyt sitä enää mistään.

Myöhemmin löysin kuitenkin kuolleen korpin – tai ainakin sen jäänteet. En viitsinyt kuvata, halusin kunnioittaa vainajaa.

Metsänpohjan sammalikosta löytyi myös pari kaunista kovakuoriaista, joilla oli suunnaton kiire jonnekin. Heidän pyyhältämistään häiritsin kamerani kanssa hetken aikaa.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: