Viikonloppuna Kuhmossa meillä oli ilo seurata korppeja, variksia ja harakoita yhdessä.
Älykkäitä lintuja on mukava seurailla. Ihan selvästi näkyy, että kiiluvien silmien takana raksuttaa.
Vasta saadessani katsella lintuja rauhassa ymmärsin, kuinka valtavan suuri lintu korppi on. Varis ja harakka näyttivät sen rinnalla jopa epäuskottavan pieniltä.
Voihan olla, että Kuhmon sianruhoilla ruokitut korpit ovat suurempia ja komeampia kuin mitä meillä täällä etelässä… Ainakin Kuhmon erämaamaisema tekee niille paljon enemmän oikeutta.
Korpin äänivalikoima on todella laaja. Täällä etelässä en ole kuullut ollenkaan kaikkia ääniä, joita korpit osaavat päästää.
Itä-Suomen suolla niiden jutustelua sai kuunnella kaikessa monipuolisuudessaan. Osa äänistä oli niin erikoisia, ettei niitä oikein ollut uskoa edes linnun ääniksi. Perinteisten äänien ohella korpit päästelivät korkeita huutoja sekä onttoja, helähtäviä ääniä.
Olisi mukava tietää, mitä ne toisilleen juttelivat. Paljon niillä ainakin asiaa oli, ja monenlaista saivat ilmeisesti myös selvitetyksi.
Variksia suolla oli parhaimmillaan useita kymmeniä, mutta harakoita vain muutama. Harakat näyttivät pikkuruisilta ja vähän jopa säälittäviltä kaikkien suurten ja jykevien korppien keskellä.
Löysin taannoin metsästä suuret määrät ehjiä, kauniita korpinsulkia. Ne ovat parhaillaan sisarellani, hän tekee niistä minulle unisiepparin.
Saari avaruudessa 