Siskon kanssa piti tänään mennä Korkeasaareen, mutta todettiin, että se olisi ihan hullun hommaa. Tuuperruttaisiin tässä kuumuudessa, ja vaikka ei tuuperruttaisikaan, niin eläimet ainakin olisivat varmaan tuupertuneina jossain varjossa.
Niinpä päätettiin suunnitella ensi viikon Kuhmo-reissua ja sen jälkeen lähteä kiertämään Nummi-Pusulaa. Minun kotiseutuanihan se ei ole, mutta siskon nykyistä on. Eikä se kaukana minunkaan kotoani ole. Nummi-Pusula kuuluu nykyisen Suur-Salon naapuripitäjään, nykyiseen Suur-Lohjaan, niin sanoakseni.
Aloitettiin Kärkölän kylän kirkosta.
Kirkko oli hyvin perinteisen näköinen puukirkko mataline pikku tapuleineen. Hautuumaa oli pieni ja sievä. Kirkossa oli rouva, joka kertoi kirkon historiasta, mutta eihän minulle siitä juuri mitään päähän jäänyt.
Tai no se kyllä jäi päähän että alttarin polvistumisreunus (on sille varmaan joku hieno nimikin) on päällystetty karhuntaljalla. Varmaan on yritetty houkutella karhua palvovat suomalaiset kirkkoon tuomalla pyhän eläimen talja sinne. Voih.
Kirkko on 1800-luvulta.
Kirkon sisällä värimaailma oli todella ihana. Komeat hirret loivat kaunista väriä ja tunnelmaa, ja siniset elementit olivat juuri täydellisen sävyisiä sopimaan yhteen hirsien lämpimän värin kanssa.
Kirkosta ajettiin marketin kautta Päkärin tilan puotiin vanhan ykköstien varteen. Haettiin marketista jätskit. Seutu on kovin mökkiläisten suosiossa, ja kaupassa oli juuri sellainen tilanne kuin sisko ennustikin: hyllyt tyhjinä ja kassoilla jonot. Mökkiläiset ovat selvästi liikkeellä.
No, Päkärin tila oli hyvin viitoitettu tien varresta aina parkkipaikalle saakka. Paikka oli todella siisti ja viimeisen päälle varmasti jopa mökkiläisten mieleen. Eläessäni en ole nähnyt esimerkiksi niin siistiä puuceetä.
Puodissa myydään lähiseudun käsitöitä ja ruokatarvikkeita. Raatalalaisia piapojauhoja, suomusjärveläisiä spelttituotteita, lähiseudun hunajaa, vihanneksia, lihaa ja niin edelleen. Minulla ei ollut käteistä mukana, koska yritän säästää rahaa. Vaikka olisi siellä korttikin käynyt. Mutta sain hillittyä itseni.
Esimerkiksi varvasvälivillaa en ostanut, vaikka se kuulostikin niin suloiselta.
Ruokapuodin vieressä oli omana osastonaan pieni kirpputori, josta ostettiin kolmannelle siskolle tuliaisiksi vanhoja retrokuvioisia kankaita pilkkahintaan.
Liiterin takapihalla oli aitauksessa kolme lammasta. Tai itse asiassa taisivat olla pässejä. No joka tapauksessa, voi miten ihania! He tulivat äkkiä tykö ja olivat niin seurallisia, että.
Rapsuttelin yhtä pitkän aikaa ja hän sulki silmänsä ja kuunteli, niin hyvältä tuntui. Heillä oli iso hieno aitaus, jossa oli varjopaikkojakin, mutta eipä he tuntuneet aurinkoa välttelevän. Toisin kuin allekirjoittanut.
Kotimatkalla haettiin pizza margaritat Lahjahovin intialaisilta. Pizzat oli hyvät, mutta ravintolan yhteydessä oleva antiikkikauppa on kyllä todella kallis. Kierreltiin hetken aikaa siinä ja tuli todettua, että taviskirpparilta saa samaa Arabiaa kyllä aika paljon halvemmalla. Kiva paikka se on kierrellä ja katsella toki.
Takaisin siskon luo päästyämme homma meni aina vain pahemmin eläinkuvaukseksi.
Pärssinen 
Elsa
Elsa-mopsilla on niin kova vauhti, ettei siitä meinaa saada kuvaa ollenkaan. Pitkän sähellyksen, kiinnipidon ja keskustelun jälkeen hänestä saatiin muutama kunnon kuva.
Nyt pitäisi jaksaa lähteä lenkille tonne kuolemanlaaksoon. Huomiseksi on luvattu kovia ukkosia… Voi kunpa nuo lupaukset kerrankin pitäisivät paikkaansa! Ukkoset tuntuvat karttelevan Saloa kerta toisensa jälkeen. Kaikkialla muualla räiskyy, ja täällä ei tapahdu mitään. Paitsi viime sunnuntaina. Mutta muuten on ollut liian hiljaista!
Saari avaruudessa 