Kävin männä viikolla pariin kertaan lapsuudenkesieni uimarannalla Hossuksella.
Hossus on pieni järvi Perttelissä. Ranta on ihana hiekkainen, oikeastaan se on monella tapaa täydellinen ranta: se syvenee juuri sopivan äkkiä, siellä ei ole kasveja, puita tai kiviä vedessä, siellä on kaksi laituria eikä aurinko paista ilta-aikaan suoraan rannalle. Ja kuten sanoin, ranta on hienoa puhdasta hiekkaa, eikä mutaa kuten vaikkapa läheisellä Varvojärvellä.
Kävin uimakoulun Hossuksella. En koskaan oppinut kovin hyvin uimaan, mutta kyllähän sitä nyt pinnalla pysyy ja jonkinlaisia kunnon uimakierroksia tulee tehtyä. Uimassa vain tulee käytyä aivan liian harvoin verrattuna siihen, miten ihanaa touhua se on. Kun ilma on karsean kuuma, ei mikään tunnu niin hyvältä kuin järvessä uiminen.
Pinnalla selällään kelluminen on parasta. Kun korvat ovat pinnan alla, maailma on hiljainen ja tuntuu niin rauhalliselta. Pääkin on tällaisella kelillä liian kuuma ja töistä rasittunut… Tuntuu hyvältä, kun kylmä vesi viilentää pääkoppaa.
Järvi tuntuu turvallisemmalta ja kodikkaammalta uimapaikalta kuin meri… Meressä on aina kaikenlaista, aaltoja ja pinnan alla vaikka mitä yllätyksiä. Ja jos meressä on hiekkaranta, niin monesti joutuu menemään aika kauas rannasta ennen kuin syvenee riittävästi.
Kuumuus jatkuu ja sen kanssa on vain selvittävä. Onneksi ensi viikon lopulla Kuhmossa lienee vähän viileämpää!
Saari avaruudessa 