Kuten aiemmin totesin, minulla on taipumusta murehtimiseen ja märehtimiseen. Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Vilkkaan mielikuvitukseni ansiosta mitä jos -kysymyksistä ei välillä tunnu tulevan loppua ollenkaan.
Kaikki näyttää päällisin puolin olevan käytännössä järjestyksessä: minulla on kaikkea, mitä tarvitsen ja haluan. Mutta silti murehdin, että mitä jos ei kohta enää olekaan. Välillä on sellainen olo, että kaikki on ihan sekaisin, vaikka tiedän, että ei ole.
Lainasin siskolta enkelikortteja saadakseni apua. Sisko neuvoi käyttämään kortteja siten, että niitä vain rauhassa sekoittelee. Kuin huomaamatta pakasta putoaa aina kortti tai useampi lattialle. Niitä on yhteensä 45.
Pienen hetken kortteja sekoiteltuani lattialle tosiaan lennähti yksi kortti.
”Divine order. Everything is how it needs to be right now. Look past the illusion, and see underlying order.”
Mieleeni laskeutui rauha ja luottamus. Toivottavasti osaisin pitää siitä kiinni ainakin jonkin aikaa. Edessä on valtava muutos, joten on varmasti normaalia olla hiukan hermostunut ajoittain. Mutta silti pitäisi muistaa luottaa siihen, että kaikki on hyvin ja että kaikki sujuu kuten kuuluukin. Pitäisi muistaa ottaa rauhallisesti.
Oltiin siskon kanssa eilen lenkillä Sahajärvellä. Järven rannassa oli puuvene puolillaan vettä. Näimme me koskella peukaloisenkin, ja kaksi naarassorsaa, jotka laskivat kohisevaa koskea alas.
Sisko käski minun noutaa metsästä korpinsulat, jotka löysin muutama päivä sitten. Hän tekee niistä minulle unisiepparin. Puhuimme siskon kanssa siitä murehtimisesta ja se tosiaan auttoi, yhdessä saamani kortin kanssa. Juuri tällä hetkellä en ainakaan murehdi mitään.
Ihan kohta alkaa juhannus!
Saari avaruudessa 