Korpinsulkia metsässä

Viime päivinä olen ollut paljon yksin. 

Talo on ollut hämärä ja ulkona kylmää, lenkit olen kulkenut yksin, välillä sateessa, välillä tuulessa, joskus auringossa.

Minulle ei tee koskaan hyvää se, että on liikaa aikaa ajatella. Ja kun yksin ollessani alan heti ajatella liikaa. Ellen sitten katso televisiota. 

Liikaa ajatellessani alan aina pelätä asioita, jotka ehkä saattavat tapahtua joskus, kenties vuosien päästä tai myöhemmin. Todennäköisesti ne eivät tapahdu koskaan. Pelkään ja murehdin niitä turhaan ja se taas saa minut väsyneeksi. Puhuminen auttaisi, mutta ajatukset ovat niin sekaisia ja rönsyileviä, ettei niitä saisi järkevästi edes puheeksi.

Sellainen turha pelkääminenhän on ihan hullun hommaa.

Niinpä televisio on viime päivinä ollut paras kaverini. Olen katsonut illat pitkät vhs-kaseteilta Muumeja. Voi että, kuinka ihania ne ovat! Muumimammalla on elämänasenne niin kohdillaan joka tilanteessa, että oikein kateeksi käy. Suosikkijaksojani ovat muun muassa kultakala, satumainen smaragdi, Krillen kartano ja tietenkin majakka-jaksot.

Eilen työkeikka vei minut ja parhaan ystäväni Pappilanniemeen (alla keskellä). Äiti on kuulemma ollut siellä leireillä pienenä. Kaulushaikara tuuttasi kaislikossa, en tiedä oliko se lähellä vai kaukana. Ääni kantoi hyvin jopa todella kovan tuulen yli, tuntui aivan kuin lintu olisi puhaltanut suoraan korvaan.

Juhannus on tuloillaan. Kävin kaupassa jo eilen, jotta ei vain tarvitsisi ruuhka-aikana mennä. Inhoan olla kaupassa, jossa on paljon ihmisiä. Ei minua se jonottaminen häiritse, onhan minulla aikaa. Suurin, tiiviisiin parviin pakkautuneet ihmiset vain ylipäänsä saavat minut hermostuneeksi ja haluan vain äkkiä pois, jonnekin olemaan rauhassa.

Suuri haikeus tulee, kun katson ihmisiä ympärilläni. He ovat kanssani vain tässä elämässä, ainakin niin että tietäisin.

Tietenkin ymmärrän kaiken sitten joskus.

Missä Henninkin henki mahtaa parhaillaan mennä?

Juuri tällaista pohdintaa se sitten teettää, kun paljon on yksin.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: