Toinen muuttopäivä.
Kirjahyllyt, puuarkku, patjat ja jäätävä määrä muuta irtaimistoa vaihtoivat osoitetta. Hyvältä näyttää. Nyt, kun omaa tavaramassaa tarkastelee muuttotavarana, niin siinä näkee erityisen hyvin, että mitä tavaroita oikeasti haluaa säilyttää ja mitä ei. Olen todella ylpeä itsestäni, että olen saanut karsittua matkastani oikeastaan kaiken, mitä en kaipaa. Se on helpottanut muuttoa ja keventänyt elämää paljon.
Tällaisessa huoneessa asun nyt sitten syyskuuhun saakka. Oma, vanha huoneeni. Ikean Expediteissa vasemmalla on vaatteet, mutta vaikka vaatteet pidänkin, niin noita hyllyjä en uuteen kotiin vie. Ne ovat niin täynnä naarmuja, että joutavat kaatopaikalle, kunhan ovat vielä palvelleet tässä viimeisessä etapissaan.
Kyllä lihaksissa tuntuu, että muutettu on. Kävin äsken vielä pitkällä lenkillä ja pelkäänpä, etten pääse aamulla sängystä ylös. Mutta syytä olisi päästä. Muutettavaa on vielä vaikka millä mitalla.
Oli kyllä upea kevätpäivä. 17 astetta lämmintä, aurinko paistoi, muutto sujui kuin tanssi. Käytiin siskon kanssa kiinalaisessa, ja serkkuakin tapasin ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Käveltiin pätkä lenkkiä yhdessä ja löydettiin tieltä heikossa hapessa oleva suursukeltaja, raukkaparka varmaan oli luullut laskeutuvansa veteen.
Puhelimeni kosahti. Se on harrastellut ajoittaisia jumituksia siitä saakka, kun hankin sen viime talvena. Nyt viimeisen viikon aikana se on alkanut kuumentua. Se kuumenee ladattaessa, mutta myös muulloin, jopa silloin, kun en käytä sitä. Välillä se on ihan normaali, mutta sitten kuumenee taas. Edellinen puhelin teki aivan samaa, kunnes se ei lopulta enää osannut tehdä mitään muuta kuin kuumentua. Mun on pakko viedä tämä uusi puhelin huoltoon.
Saari avaruudessa 