Kohtaamisia

Toinen vapaapäivä.

Kävin pankissa lopetuttamassa kotivakuutuksen huhtikuun loppuun.

Tyhjensin yläkerran kirjahyllyt siten, että nyt kaksi kolmesta kirjahyllystä on tyhjinä. Vein paljon kirjoja kirppikselle. Yksi ikea-kassillinen lastenkirjoja lähti vanhempieni luo, missä siskon lapset saavat lueskella niitä.

Oltiin kahdella lenkillä, kun oli vapaata ja ihana keli. Iskä löysi keskeltä hiekkatietä liskon, tai oikeastaan se taitaa olla jonkin sortin sammakkoeläin… Vesilisko ehkä? Sisilisko se ei ainakaan ole. Ei taida olla oikein muita vaihtoehtoja, rupiliskoja ei täällä pitäisi olla ja kokonsa puolestakin vaikuttaisi vesiliskolta. Siinä se kökötti kohmeisena keskellä tietä. Iskä otti sen kämmenelleen ja kun se hiukan lämpeni, siitä tulikin aika vilkas ja se päästettiin jatkamaan matkaansa vähän turvallisempaan paikkaan kuin maantielle.

Vain muutama askel liskon löytymisen jälkeen löytyi tieltä toinen liikenteen vaaroille altistunut luontokappale. Jonkin sortin perhonen se oli, aikamoinen karvamollukka. Siinä se takeroi hiekkatiellä, sen tassut olivat jotenkin tarttuneet tien pintaan. Autoin sen varovasti sormella irti ja se alkoikin kiivetä kättäni pitkin ylös aivan kuin olisi odottanut kaltaistani pelastajaa kauankin.

Autoin tämänkin kaverin tien sivuun ja aurinkoiseen paikkaan, toivottavasti se tokeni siitä siivilleen.

Isot akvaariot ovat nyt poissa, myin ne. Olin ala-asteella, kun sain ensimmäisen akvaarioni, ja sen jälkeen minulla on aina ollut vähintään yksi akvaario oikeastaan yhtä soittoa aina tähän päivään saakka. Eli kun vielä sammakot tuosta lähtevät pienen akvaarionsa kanssa, olen ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin täysin akvaarioton. Tavallaan ikävää, kun kodissa ei kuulu tuttua ja rentouttavaa pulinaa.

Mutta toisaalta elämä on paljon vapaampaa ja stressittömämpää. 200-litraisen akvaarion halkeaminen muutama vuosi sitten jätti minuun syvän henkisen arven, enkä enää ikinä oikein oppinut luottamaan siihen, että uudet, laadukkaat akvaariot eivät halkeaisi myös. Ja onhan muuttaminen paljon helpompaa, ja elämä muutenkin yksinkertaisempaa, kun ei ole kuin pieni, maailman ihanin, kiltein ja kätevin koira kaverina.

Note to self: Älä enää osta akvaarioita itsellesi. Monestakaan syystä. Älä osta niitä. Anna olla. Ei, vaikka niille olisi hyvä paikka kodissa, jossa aiot elää koko elämäsi. Älä osta akvaariota enää koskaan. Pääset niin paljon helpommalla.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: