Mettä

Sekametsä. Kostea, tuoksuva, vehreä, syleilevä, ihana sekametsä. 

Koneella istuminen alkaa käydä kropan päälle. Ja silmien! Jouduin ostamaan silmätippoja, kun jatkuvasti tuntuu, että on silmät santaa täynnä. 

Kropan ja silmienkin takia metsään on aina vain ihanampi palata. Siellä lepää sielun lisäksi kehokin. Metsässä unelmoin aina, että voisin vain painella sinne pöpelikköön ja elellä siellä kaarnaa ja sammalta syöden, täysin irti yhteiskunnasta. Oih, mikä ajatus.

Ehkä karkaankin Norjan erämaihin elelemään tuollaista elämää?

Täytyy pian ottaa se pressu metsään mukaan, että voi istahtaa edes hetkeksi sammalikkoon teetä juomaan.

Päivä on pidentynyt selvästi ja minun puolestani talvi oli nyt tässä. Ei niin, että kaipaisin kesän kuumuutta ja loputonta valoa – juuri nyt on täydellistä.

Ostin liput Robinin keikalle Someron Esakalliolle. Hihii! Keikka on heinäkuun alussa. Vien äitin sinne.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: