Sekametsä. Kostea, tuoksuva, vehreä, syleilevä, ihana sekametsä.
Koneella istuminen alkaa käydä kropan päälle. Ja silmien! Jouduin ostamaan silmätippoja, kun jatkuvasti tuntuu, että on silmät santaa täynnä.
Kropan ja silmienkin takia metsään on aina vain ihanampi palata. Siellä lepää sielun lisäksi kehokin. Metsässä unelmoin aina, että voisin vain painella sinne pöpelikköön ja elellä siellä kaarnaa ja sammalta syöden, täysin irti yhteiskunnasta. Oih, mikä ajatus.
Ehkä karkaankin Norjan erämaihin elelemään tuollaista elämää?
Täytyy pian ottaa se pressu metsään mukaan, että voi istahtaa edes hetkeksi sammalikkoon teetä juomaan.
Päivä on pidentynyt selvästi ja minun puolestani talvi oli nyt tässä. Ei niin, että kaipaisin kesän kuumuutta ja loputonta valoa – juuri nyt on täydellistä.
Ostin liput Robinin keikalle Someron Esakalliolle. Hihii! Keikka on heinäkuun alussa. Vien äitin sinne.
Saari avaruudessa 