Saari avaruudessa

Mulla on ihana kämppä. Ihanalla paikalla. Ja ihana perhe ja ihana koira. Olen todella onnellinen.

Onnellisuutta lisää vielä se, että en elä enää ”sitten joskus” tai ”mitä jos” -elämää. Ennen elin molempia, mikä merkitsi, etten elänyt juuri ollenkaan. En halunnut kuunnella itseäni, koska se olisi tarkoittanut kivuliaita valintoja ja riskien ottamista.

Tietenkin puolessa vuodessa ehtii vielä monenlaista tapahtuakin, mutta kyllä se nyt aika vahvasti näyttää siltä, että kesän jälkeen paketoin ihanan kämppäni kasaan ja siirryn tuonne Norjanmaalle. Ihmiset elämässäni tukevat minua lähtemään, mikä tuntuu hyvältä. Tuntuu siltä, että kaikki on hyvin ja kaikki sujuu hyvin, ja että vaikka ongelmia tulisikin vastaan, niin minulla on aina tukijoita joka tilanteessa. Se on aivan valtava asia.

Koira on ainoa, jonka tavaroiden lisäksi saan kanssani Norjaan. Mutta sekin merkitsee aivan valtavasti.

Aurinko täyttää koko kämpän, on rauhallista ja kaunista ja kaikki tuntuu hyvältä. Työtodistukset ovat siististi kansiossa yhdessä CV:n ja työhakemusten kanssa, kaikki on aika hyvin jo järjestyksessä. Seuraavan kuukauden aikana moni asia järjestyy vielä entistä parempaan uskoon. Toukokuinen matka Norjaan poikii ehkä jopa työpaikan ja sen myötä tietäisin, minne tarkkaan ottaen muuttaisin. Minulla on sydämessä rauha tämän asian kanssa ja voimakas luottamuksen tunne siitä, että työpaikka tosiaan löytyy ja kaikki järjestyy hyvin.

Oltiin aamulla äidin kanssa pitkällä lenkillä. Vähäpätöisenkin talven jälkeen kostea, lämpiävä metsä tuntuu ja tuoksuu ihanalta. Suunniteltiin, että otetaan joskus eväät mukaan ja istutaan sammalikkoon herkuttelemaan.

Iskä huomautti, että Finnmarkista on Saloon joka tapauksessa niin pitkä ajomatka, ettei sinne pelkästään sen takia kannata muuttaa. Se on kyllä ihan totta. Mutta joku siellä pohjoisessa kutsuu silti. Varsinkin Bodön ja Altan aion tsekata toukokuussa todella tarkkaan läpi. En tiedä miksi, mutta ne kiinnostavat minua suuresti. No Bodö kiinnostaa siksi, että se on lähellä Helgelandia ja sikäläisillä on aivan valtavan ihana aksentti. Eikö siinä olekin jo perusteita tarpeeksi?