Yöhetki hautuumaalla

On mainio viikonloppu takana. Perjantai-ilta venyi ja vanui aamukuuteen saakka Teijolla. Katsottiin ystävien kanssa kauhuelokuvia ja yöllä kahden aikaan saatiin päähämme lähteä hautausmaalle. Paras päähänpisto, sillä ulkona oli upean kirkas ilma ja taivaalla satoi tähdenlentoja. Nähtiin niitä kai lähemmäs kymmenen. Yritin katsoa netistä, että mitä sieltä oikein ropisee, mutten nopealla haulla löytänyt mitään tietoa.

Myrsky oli kaatanut valtavan puun hautausmaalla tien yli ja istuttiin siihen rungon päälle hyväksi toviksi juttelemaan ja fiilistelemään. Takaisin käveltiin sitten vielä kartanon seudun teitä, siellä oli niin kaunista.

Aamulla näin, että kaatunut puu oli tehnyt aika paljon enemmän vahinkoa kuin miltä se yöllä näytti…

Jos joku olis perjantaina päivällä sanonut, että yöllä kahden jälkeen istun teijolaisella hautausmaalla, niin en olisi välttämättä uskonut. Tai sitten olisin. Kaikkihan on mahdollista.

Neljä aikuista tarvitaan, että tuon puun saa halattua ympäri saakka. Kokeiltiin.

Aamulla heräsin hyvän tovin ennen muita ja lähdin kävelemään samaa lenkkiä valoisalla. Kävelin merenrantaan. Se on ihmeellistä, miten kauan merta voi katsoa. Pää tyhjenee ja tuntuu niin hyvältä. Meri oli jäässä ja jää paukahteli hiljaa. Maiseman värit oli upeat. Siellä oli niin hyvä hengittää. Voin palata sinne koska tahansa. Ja palaankin. Mikään ei estä.

Nouseva aurinko ehti sädehtiä vain pienen hetken, ennen kuin painui pilven taa.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: