Kohtaaminen

Kuuppa oli tänään jumissa. Ja on edelleen. Mutta ei se mitään. Rauhallinen koti-ilta pitkän päivän päätteeksi tekee hyvää. Lämmitin kauratossut ja keitin ämpärillisen teetä. Miehen puolikkaat on televisiossa ja kaikki on hyvin.

ISON on parhaillaan ohittamassa aurinkoa. Lähimpänä sitä se on kai puolen tunnin päästä. Ainakaan toistaiseksi komeetan seurantasivulla ei ole sellaista tietoa, että komeetta olisi tuhoutunut. Joten vielä on toivoa, että näkisin sen ja saisin jopa kuvattua.

Huomenna on onneksi perjantai. Mun aivot huutaa nyt hiukan lepoa.

Tänään lenkillä saatiin jymy-yllätys, kun tavattiin lumikko. Vai olisiko se sittenkin ollut kärppä? En ole ikinä nähnyt lumikkoa enkä kärppää joten minulle tuli yllätyksenä, että lumikko on niinkin iso kuin mitä se on… Ainakaan sillä ei ollut mustaa hännänpäätä? Mutta noin talouspaperirullan kokoinen se oli. Ehkä se oli sittenkin kärppä.

Näin kun otus juoksi tien yli sillan alle ja siltaa ylittäessämme se tuli kuikuilemaan meitä. Ja mehän kuikuiltiin takaisin! Monta kertaa se vaihtoi paikkaa ja aina vain tuikkasi päänsä esiin uuden kiven takaa ja tuijotti meitä. Miten ihana eläin! Sain kuvata häntä juuri niin kauan kuin halusin. Katsokaa noita ihania pikku kuratassuja.

Ei noin söpöä elukkaa voi ollakaan. Ihanat pienet pyöreät korvat. Ja nöpönenä, kuin pieni musta pyyhekumi.

Vien kauratossut takaisin mikroon kuumenemaan.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: