Ei ole kuin ajan kysymys että koska pysyvät pakkaset tulevat ja lumi on maassa. Ensi viikolla vaihdetaan vissiin talviaikaan Tässä vaiheessa vuotta olen aina erityisen kiitollinen siitä, etten ole taipuvainen masentumaan pimeydestä ja kylmyydestä. Minusta talvi on vain yksi neljästä ihanasta vuodenajasta ja talvea tarvitaan. On onni, että meillä Suomessa on kaikki vuodenajat.
Joulu sen sijaan on asia erikseen, siitä en niin välitä, mutta onneksi siihen hypetykseen ei ole pakko ryhtyä kovin aikaisin ja onhan se loppujen lopuksi aika nopeasti ohi.
Olen usein ajatellut että jos et hiihdä tai laskettele, niin et voi talvisin tehdä ulkona mitään. Puikahtelet vaan kotioven, auton ja työpaikan oven välillä, nopeasti pois ulkoilmasta. Kaupassakäyntikin tuntuu raskaalta, koska nenä pitää laittaa ovesta ulos vieläkin useammin.
Tänä talvena en aio toimia näin, vaan menen metsään liikkumaan ihan niin kuin muinakin vuodenaikoina. Vaatekysymyshän se vain on. Reittejä voi ehkä hiukan miettiä uudelleen jo koirankin takia, koska koirallani on niin lyhyet jalat, ettei se pärjää korkeassa umpihangessa. Mutta metsään menemme, sen lupaan itselleni. Kaupungissa lenkkeily takaisi ehkä sen, että saa kulkea aurattuja reittejä, mutta kaupunkilenkkeily ei ole kivaa, ei koiran kanssa varsinkaan. Eivätkä pururadatkaan ole minua ja koiraani varten. Metsäpolkua ei voita mikään!
Voih, telkkari tulvii Lapin murretta näköjään tänä aamuna. Mainoksissa ja aamutelevisiossa puhutaan lappia, ja se kuulostaa niin ihanalta!
Vanhempieni tie vie jossain vaiheessa ehkä Huippuvuorille ja olen nyt ilmaissut kiinnostukseni lähteä mukaan, jos vaan saisin töiden puolesta sen järjestettyä. Se olisi ihana kokemus, voisin nähdä ehkä jopa jääkarhuja luonnossa.
Saari avaruudessa 