Olin eilen kolmatta ja toistaiseksi varmaan viimeistä kertaa enkelihoidossa. Kyseinen hoito viimeisteli valmiiksi eron vaikeimman vaiheen ja nyt olen valmis jatkamaan elämää rauhassa eteenpäin, taakseni turhaan vilkuilematta. Hoidossa ensimmäistä kertaa ollessani olin vielä suhteessa, toinen kerta oli viikko eron jälkeen ja tämä kolmas kerta tuli nyt käytyä kaksi kuukautta eron jälkeen.
Enkelihoitaja on kertonut minulle aiemmista elämistäni. Hän ei tiedä historiaani, mutta kertoi minun eläneen hyvän elämän Ranskassa. Kerroin hoidon jälkeen eläneeni Ranskassa myös tässä elämässä ja tunteneeni aina selittämätöntä vetoa juuri Ranskaan. En tunne mitään vetoa esimerkiksi Italiaan, Espanjaan tai Saksaan, mutta Ranskaa rakastan.
Vuosien ajan olen halunnut muuttaa Ranskaan, mutta vaihto-oppilasvuoteni Toulousen lähistöllä lukioaikoina sai minut ainakin joksikin aikaa luopumaan noista haaveista. Nyt kuitenkin yllätän itseni taas unelmoimasta Bretagnesta… Löysin muuton tiimellyksessä vaihtarivuoteni koulumateriaalit. Olen kirjoittanut viiden sivun esseen Leninistä ja Bolshevikeista ja saanut siitä täydet pisteet, mikä oli aika harvinaista kenelle oppilaalle tahansa.
Rakastan kuulla ja puhua ranskaa ja Bretagne on mielestäni kauneinta Ranskaa mitä on. Niin merellinen ja täydellinen, luonnonläheinen ja kaunis… Ehkä olen elänyt joskus siellä? Haluan sinne nyt palavasti takaisin.
Viime päivinä minua ovat vetäneet myös Islanti, Huippuvuoret ja Lappi. Olen kerran aiemmassa elämässäni elänyt hyvin onnellisen elämän Inarin lähistöllä, mikä selittänee myös sen, miksi olen aina rakastanut Lappia. Islannissa olimme perheeni kanssa vuonna 2000.
Siskoni huomautti, että mikään ei estä minua nostamasta nyt kytkintä ja vaikka muuttamasta Islantiin. Mutta en minä sentään ihan sellaista toivo. Voin muuttaa Islantiin ehkä joskus, mutta en nyt. Haluan suomalaisen miehen ja hänet minun on löydettävä ensin. Sitä paitsi viihdyn liian hyvin nykyisessä työpaikassani ja tässä kaupungissa jättääkseni niitä taakseni.
Tunnen voimistuvani päivä päivältä. Kotini on nyt valmis, isä kävi äsken laittamassa suuria taulujani seinille ja pari seinäkaappia paikoilleen. Nyt kaikki on valmista. Imuroin vielä, niin kaikki on täydellistä. Ja kai sitä pitäisi jotain ruokaakin tehdä. Tässä ensimmäinen kuva uudesta ihanasta olohuoneestani:
Kaksi suurta akvaariota ei ehkä ole ideaali ratkaisu tämänkokoiseen kämppään, mutta olen silti onnellinen, etten myynyt niitä pois. Jonain päivänä olisin kuitenkin ostanut taas uudet. Kaloista on paljon iloa ja seuraa ja akvaariot ovat uskomattomia tunnelmanluojia. Rakastan veden solinaa ja olenkin säätänyt toisen akvaarion suodattimen siten, että se pulisee kuuluvasti.
Nyt on aika laittaa ruoka liedelle ja imuroida. Illalla käynnistän Fiiun ja ajan taas koiran kanssa maalle lenkille.
Tapasin entisen mieheni tänä aamuna käytännössä viimeistä kertaa. Eron käytännön asiat on nyt hoidettu viimeistä myöten valmiiksi. Molemmat tietävät nyt, että yhteydenpidon on aika loppua ja uusien elämien on aika alkaa.
Saari avaruudessa 