Pieniä rutiineja uudessa kodissa on päässyt jo syntymään. Parhaat päivät ovat niitä, kun tulen töistä suoraan kotiin, nappaan koiran mukaan ja ajan maalle lenkille. Sieltä palatessani touhuan kotona jotain pientä ja katselen televisiota. Keitän itselleni ison mukillisen teetä ja menen maate. Sellaisia minun ja koiran illat nyt pitkälti ovat.
Talvella en aio enää ajaa kaupungista maalle lenkille, en ainakaan joka päivä. Silloin lenkkeillään kaupungissa, niin ei tarvitse liukastella auton kanssa turhan päin.
Sain akvaariot äsken valmiiksi ja nyt on teeaika.
Eipä elämän sisältö nyt mitään ihan huippua ole, mutta olen tyytyväinen että se on edes siedettävää. Olisi ihan mahdollista, että elämäni olisi nyt aivan kamalaa. Mutta se ei ole. Se on ihan siedettävää. Välillä kivaa, välillä ihan tavallista, välillä hiukan surkeaa. Mutta siedettävää yhtä kaikki.
Onneksi minulla on koira. Olisin jo varmaan seonnut ilman sitä.
Saari avaruudessa 