Eilen taisi olla elämäni hikisin vapaapäivä – kahden akvaarion muutto. Yhteensä paikkaa vaihtoi 480 litraa vettä. Olen vielä näin seuraavanakin päivänä aivan totaalisen uupunut, lähinnä henkisesti, koska akvaarioiden muutossa voi niin moni asia mennä vikaan ja stressasin tuota päivää ihan kamalasti.
Minun piti illalla palkita apujoukkoni ravintolaillallisella, mutta hommassa menikin niin myöhään, että ei jaksettu enää ravintolaan lähteä. Illallinen on kyllä vielä tiedossa, joku toinen ilta.
Nyt akvaariot ovat paikallaan ja kalat ovat niissä takaisin. Vesimäärät ovat vielä vajaat, täytän ne loppuun tänään tai huomenna. Työmäärä jo tämänkin pisteen saavuttamiseksi on ollut karmea. Ystävä oli auttamassa tyhjentämisissä, kantamisissa ja roudaamisessa paikkakunnalta toiselle, mutta uudessa osoitteessa piti vielä hälyttää siskokin paikalle kaksimetrisen vatupassin kanssa varmistamaan, että tankkien pöydät ovat suorassa, eivätkä pätkääkään kierossa. Sen asian kanssa ei nimittäin ole pelleilemistä.
Eilen opin:
- Kuinka peräkärry kiinnitetään peräkoukkuun
- Kuinka peräkärryllä olevat mööpelit sidotaan liinoilla kiinni
- Kuinka vatupassia käytetään oikein
- Että apua kannattaa todellakin aina uskaltaa pyytää
- Että epätoivon hetkellä pitää vain vetää syvään henkeä
Minulta on joskus aiemmin haljennut yksi 200-litrainen akvaario. Etulasi paukahti halki kolme viikkoa muuton jälkeen. Tämä on jättänyt mieleeni kai elinikäisen trauman enkä voi nytkään olla pelkäämättä, etteikö sama onnettomuus toistuisi… Tosin tuo haljennut akvaario oli edullista merkkiä ja aika vänkyrällä jalustalla (vaikka jalusta olikin tarkoitettu nimenomaan tuon akvaarion kannatteluun, niin onnettomuuden jälkeen pöytää kokeillessani huomasin, että sen pöytälevy jousti todella vahvasti joka kulmasta…)
No, nyt molemmat akvaarioni ovat laadukkaita, toinen on Juwel ja toinen on Helsingin akvaariokeskuksessa teetetty. Molemmilla on myös Juwelin pöytä ja vatupassimittausten mukaan molemmat ovat täydellisesti suorassa. Kumpikaan ei kolahtanut missään vaiheessa muuttoa ja autossa akvaariot olivat tukevasti paikallaan karhean maton päällä.
Tilanne on nyt siinä mielessä uusi, että jos joku vahinko sattuisi, olisin täysin yksin asian kanssa. Ennen oli mies auttamassa. Lisäksi koskaan aiemmin en ole ollut vahingoista vastuussa yksityiselle vuokranantajalle. Pidän vuokraemännästäni kovasti ja olisi ihan kamalan noloa joutua kertomaan hänelle, että tuli vähän vettä (akvaariosta riippuen 300 tai 180 litraa) laminaattilattialle…
Eilen kyllä mietin, ettei varmaan ole toista yhtä stressaavaa harrastusta kuin akvaariot. Suunnittelin niiden myyntiin laittamista, tai sitä, että luopuisin osasta kaloja, yhdistäisin loput yhteen altaaseen ja laittaisin toisen tankeista tyhjänä varastoon. Tuskaisimmalla hetkellä ajattelin, että vedän kaikki kalat pöntöstä, heitän akvaariot tunkiolle ja käytän niiden jalustoja kukkapöytinä. Mutta sitten päädyin vain pystyttämään molemmat olohuoneeseeni.
Vesivahingonpelkoni korreloi suoraan väsymykseni kanssa. Mitä väsyneempi olen, sitä varmempi olen siitä, että tuho on tulossa. Jos ei väsytä ollenkaan, niin ajattelen, että tietenkään mitään ei satu. Miksi ihmeessä sattuisi?
Tämä kaikki on minulle hyvää harjoitusta. Minulla on paha tapa pelätä ja murehtia etukäteen asioita, jotka saattavat tapahtua, tai sitten eivät. Stressaan ja nostan paniikilla verenpainettani sellaisten asioiden takia, joiden toteutuminen on täysin epävarmaa (yleensä myös äärimmäisen epätodennäköistä) ja joille en mitään voi. Aivan turhaa itsensä kiduttamista.
Voin ajatella, että akvaarioni ovat olemassa kasvattaakseen luonnettani. Näin se on. Samalla opin tässä, että todellakin pärjään ihan itseksenikin. Elämä ei voi heittää eteeni mitään, mistä en selviäisi tavalla tai toisella.
Saari avaruudessa 